Laurence Jones: Blues on tunne, ei musiikkigenre

On keskiviikkoilta ja Helsingin On The Rocksissa on soundcheck menossa. Laurence Jones on palannut viime kesän jälkeen Suomeen ja tällä kertaa hän tekee neljä keikkaa yhdessä suomalaisen kitaragurun Ben Granfeltin kanssa. Järvenpään ravintola Blackpooliissa hänet tullaan näkemään tulevana lauantaina 26.3.

23-vuotias blueskitaristi-laulaja ehtii hetkeksi jutustelemaan, vaikka kurkku hänellä on kipeä ja ääni koetuksella. Hänestä on mukava olla takaisin Suomessa. Hän muistelee viime kesän esiintymistään Puistobluesissa lämmöllä.
– Mahtava festivaali ja ihmiset! Pääsin tapaamaan Robert Crayn, joka myös esiintyi tuolloin, Jones hehkuttaa.

Yli 200 keikkaa ympäri Eurooppaa viime vuonna tehnyt Jones pitää Suomesta, koska se on hänen mielestään aivan erilainen muihin maihin verrattuna. Keikkamatkat ovat hektisiä, joten aikaa uusissa paikoissa pyörimiseen on vähän. Reissut eivät ole mitään lomailua. Vapaapäivinä Jones pyrkii käyttämään tilaisuuden hyväksi kiertelemällä kaupungissa.
– Tykkään myös käydä vanhoissa kirkoissa, niissä on historiaa, Jones kertoo.

Jones on saanut vuoden nuoren artistin palkinnon vuosina 2014 ja 2015 kotimaansa Britannian Blues Awardseissa ja brittilehti Classic Rock on nimennyt hänet ”bluesrockin nuorimmaksi lahjakkuudeksi” ja ”bluesin tulevaisuudeksi”. Stratford-upon-Avonista kotoisin oleva nuori artisti sanoittaa ja säveltää kappaleensa itse. Useimmat niistä hän kirjoittaa ilmassa, lentokoneessa.  Ideat kappaleisiinsa hän ottaa jokapäiväisestä elämästä.
– Kun esiinnyn, minun on laulettava asioista, joilla on minulle merkitystä.

Jones aloitti klassisella kitaralla soittamisen 8-vuotiaana. Innostus lähti isästä, joka vei poikaansa blues-iltoihin.
– Isälläni oli kitara ja muistan, kun olin lapsi hän soitti minulle usein House Of The Rising Sun –biisiä. Halusin aina soittaa sen paremmin kuin hän. Viime vuonna pääsin soittamaan kappaleen Royal Albert Halliin yhdessä The Animals –yhtyeen Eric Burdonin kanssa. Käännyin isäni puoleen ja kysyin: olenko nyt parempi?

Isällä on siis ollut suuri vaikutus Jonesin uravalintaan, mutta miksi hän valitsi juuri bluesin?
– Blues on tunne, ei genre. Blues pitää tuntea jotta sitä voi soittaa, hän kertoo.

Jonesin neljäs albumi, ”Take Me High”, ilmestyy elokuussa. Jones on innoissaan päästessään tekemään levyn Mike Vernonin kanssa. Legendaarinen tuottaja tunnetaan lukuisten suurnimien, kuten David Bowien ja Eric Claptonin levyjen tuottajana. Jones kysyi Vernonia tuottamaan levynsä jo kolme vuotta sitten, mutta silloin aika ei ollut oikea. Nyt se on.

Vapaa-ajalla Jones tykkää hengailla kavereidensa kanssa, syödä ravintoloissa ja ajaa autollaan – lujaa. Kiertue-elämä – ja Jonesin omien sanojen mukaan, rock´n roll-elämä – sopii hänelle, eikä hän voisi kuvitella tekevänsä mitään muuta, vaikka välillä tien päällä ikävä kotia ja kavereita kohtaan iskeekin.
– Olen hyvin onnekas saadessani tehdä tätä, Jones kiteyttää.

Jones lähettää terveiset Blues Diggareille ja odottaa jo innolla lauantain Järvenpään keikkaa!
”It’s gonna be a great night of blues!”
Katso Jonesin videoterveiset:

Teksti: Moona Laakso

Liput 13,50 €, ennakko Tiketti.fi tai Blackpoolista.

Showtime klo 22:00

Paikka: Ravintola Blackpool, Sibeliuksenkatu 10, Järvenpää

www.blackpool.fi

Diggarien hallituksen kokous 17.3.2016

Diggareiden hallitus kokoontui 17.3.2016 kahdeksan hengen voimin. Tässä blogissa käydään hieman läpi hallituksen kokouksessa esille tulleita asioita.

Tulevan kesän festivaalin suunnittelu on jo täydessä vauhdissa ja erilaista puuhaa riittää. Puheenjohtaja Miikka Porkka avasi kokouksen ja ensimmäisenä ihmeteltiin diggarien toimiston moukkuista pihaa. Taloyhtiössä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, josta keskusteltiin aluksi lyhyesti.

Blueskadun valmistelut ovat täydessä vauhdissa ja myyntipaikkoja on myyty tiuhaan tahtiin. Hyvänä uutisena oli myös, että kävelykatu Jannella käynnissä oleva rakennustyömaa ei tule vähentämään Blueskadun myyntikojujen määrää, vaan yksi kaupungin kesän kohokohdista voidaan järjestää miltei entiseen malliin. Kadulle on luvassa musiikkia, levytoria, myyntipaikkoja ja ruokakojuja. Vielä ehtii varata oman myyntikojunsa (myyntipaikat@puistoblues.fi).

Bluesklubeille on tulossa totuttuun tapaan hurjan kovia artisteja bluesviikolla, kertoi klubivastaava Jarppi Leikko. Artistien kanssa sopimukset eivät ole vielä lopullisia, mutta suunnitellut nimet ja kokoonpanot kuullostavat tässä vaiheessa erinomaisen mielenkiintoiselta kokonaisuudelta. Bluesklubien tarjonnasta tiedotetaan tarkemmin heti, kun nimet ovat paperissa.

Puistoblues on edelleen Koko perheen blues: Lapsille ja lapsenmielisille suunniteltu lastentapahtumaohjelma toteutetaan perinteiseen tapaan blueskadulla.Myös pääkonsertissa huomioidaan perheen pienimmät. Tarjolla on sekä kadulla että niemessä lasten lava, lastenmusiikkia sekä kivaa puuhasteltavaa. Lastentapahtumasta ja kadusta vastaava Toni Ruuska kertoi, että tapahtuman suunnittelu on jo pitkällä.

Pääkonsertin järjestelyt ovat hyvässä vauhdissa. Festivaalien artistikattaus on monipuolinen ja erittäin mielenkiintoinen. Niemen anniskelualue on ennätyksellisen suuri, juomatarjonta on laaja ja juomien hinnat edelleen todella ystävällisellä festaritasolla. Niemeen on tulossa sekä vanhaa että uutta, kertoi Mika Sikström. Kolmatta kesää ei voi olla märkää, sanoo sääprofeettamme Päivi Hiiri. Niemen festivaalialueen suunnittelu on täydessä käynnissä. Parhaat myyntipaikat myös pääkonsertissa varataan juuri nyt, joten kannattaa toimia nopeasti mikäli aikoo saada myyntipaikan. (myyntipaikat@puistoblues.fi).

Yrityslippujen myyntiin pohdittiin kuumeisesti strategiaa ja löydettiin yhteinen linja. Yritysasiakkaille on tänä vuonna tarjolla monipuolisesti mm. näkyvyyttä ja lippupaketteja, kysy lisää info@puistoblues.fi tai markkinointivastaava Jaakko Latva-Pukkilalta.

Levymessuilla ovat paikan päällä myös markkinointitiimin blueslähettiläät. Puistoblueslippuja ja paitoja on myynnissä sunnuntaina 20.3. Järvenpää-talolla, ovet aukeaa klo 11. Onpa luvassa myös pientä lippu+paitapakettitarjousta messujen kunniaksi. Tule käymään PB:n ständillä sunnuntaina  vaikka juttelemassa mukavia tulevan kesän festareista.

Seuraava diggareiden hallituksen kokous pidetään keskiviikkona 30.3.2016.

Diggareiden hallitus vuodelle 2016 on:
Miikka Porkka (puheenjohtaja)
Päivi Hiiri (sihteeri ja rahastonhoitaja)
Mika Sikström
Jarppi Leikko
Susanna Raussi
Toni Ruuska
Lari Saarnikko
Jaakko Latva-Pukkila
Leena Virta (ei paikalla)
Hannaleena Romu (ei paikalla)

Teksti: Jaakko Latva-Pukkila

Laurence Jones on täällä taas!

Viime kesän Puistobluesin pääkonsertin suurin yllättäjä Laurence Jones palaa takaisin Suomeen maaliskuussa pienelle kiertueelle suomalaisen kitaragurun Ben Granfeltin kanssa. Järvenpääläisiä hän tulee viihdyttämään ravintola Blackpooliin lauantaina 26.3.

Vuoden nuoren artistin palkinnon vuosina 2014 ja 2015 kotimaansa Britannian Blues Awardseissa saanutta laulajaa on verrattu mm. Robin Troweriin. Hänen on myös sanottu olevan Eric Claptonin ja Buddy Guyn yhdistelmä. Classic Rock brittilehti taas nimesi Jonesin "bluesrockin nuorimmaksi lahjakkuudeksi" ja "bluesin tulevaisuudeksi". Paljon hehkutusta saanut Jones on vasta 23-vuotias multitalentti, joka sekä säveltää että sanoittaa kappaleensa itse. Jones itse kertookin saaneensa vaikutteita Eric Claptonin lisäksi mm. Jimi Hendrixiltä, B.B. Kingiltä, Tony Mcpheeltä, Gary Moorelta ja Rory Gallagherilta.

Vuonna 2012 ilmestyi Jonesin debyyttilevy "Thunder In The Sky", joka sai Get ready to rock -lehdeltä täydet viisi tähteä. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt Temptation-niminen levy nostettiin sekin merkkiteoksi. Toisen levyn myötä sopimus Ruf Recordsille mahdollisti äänityksen legendaarisessa Dockside Studiossa Louisianassa, jossa mm. B.B. King on levyttänyt. Uusimmalla, "What’s It Gonna Be" -nimisellä levyllä basistina toimii Roger Inniss, rummuissa on Suomen vahvistus Miri Miettinen, koskettimissa Jools Grudgings ja Lewis Stephens. Taustalauluissa kuullaan SJ Mortimer sekä Dana Fuchs, joka vieraili vuonna 2014 Puistobluesissa. Viime vuonna Jones kiersi bändinsä kanssa ahkerasti Eurooppaa, tehden yli 200 keikkaa.

Jonesia on useasti lähestytty lupauksilla poptähteydestä, ja äkkiseltään hän ulkoisesti näyttäisikin sopivan poikabändin keulakuvaksi. Mutta Jones on menettänyt sydämensä bluesille ja haluaa pysyä valitsemallaan tiellä. Lauluissaan hän ei halua kertoa tyypillistä poika-tyttö ihmissuhdetarinaa, joita pop-laulut ovat täynnä, vaan haluaa kirjoittaa asioista, joihin ihmiset voivat samaistua.

Jones aloitti kitaransoiton 8-vuotiaana ja bluesiin hän hurahti 12-vuotiaana, kiitos isän, joka vei poikaansa blues-iltoihin. 18-vuotiaana, juuri kun Jones oli allekirjoittamassa ensimmäisen levytyssopimuksensa, hän sai ikäviä uutisia. Hänellä todettiin parantumaton Chronin tauti. Elinikäiseen suolistosairauteen ei ole parannusta, mutta Jones ei anna sairauden estää häntä soittamasta bluesia. Intoa puhkuvaa nuorta miestä ei toden totta pidättele mikään, ja neljäs albumi onkin parhaillaan tekeillä. Levyn tuottajana toimii Mike Vernon, joka tunnetaan lukuisten suurnimien, kuten David Bowien ja Eric Claptonin levyjen tuottajana.

Jones esiintyy ravintola Blackpoolissa lauantaina 26.3. yhdessä Ben Granfeltin kanssa. Kitaristi-laulaja tunnetaan mm. yhtyeistä Gringos Locos, Leningrad Cowboys, Wishbone Ash ja Los Bastardos Finlandeses. Nykyisin Granfelt keikkailee Ben Granfelt Bandin kanssa.

Teksti: Moona Laakso 

http://www.blackpool.fi/ 

Let the blues take me where they will

EDIT: Sonny Landreth valittiin vuoden parhaaksi kitaristiksi Blues Awards -gaalassa Memphisissä!

Sonny Landreth Puistobluesin pääkonserttiin 2.7.2016

Sonny Landreth on pitkän linjan bluestyöläinen ja omintakeinen kitaravirtuoosi, jonka musiikissa maistuvat cajun ja kreoli.

Louisianalaisen Sonny Landrethin (s.1951) käsissä soi lapsuusvuosina isoveljen esimerkin innostamana trumpetti. Miles Davisia ja John Coltranea ihaillut nuorukainen sai kuitenkin jossain vaiheessa käsiinsä kitaran, eikä siitä soittimesta ollut enää luopuminen. 17-vuotiaana Landreth näki lyhyen ajan sisällä B.B. Kingin, Clifton Chenierin ja Jimi Hendrixin showt ja tämä jätti lähtemättömän jäljen niin miehen mieleen kuin musiikkiinkin. New Orleansin monipuolisen musiikkimaailman vaikutusalueella kasvanut Landreth omaksui jo nuorena kyvyn ja halun kokeilla uusia, toisistaan hyvin poikkeaviakin musiikkityylejä, jättäen niihin kuitenkin oman jäljittelemättömän puumerkkinsä.



Sonny Landrethia voidaan hyvällä syyllä pitää slidekitaran mestarina. Varsinaisia opettajia Landrethilla ei ole koskaan ollut, vaan hän on opetellut omaleimaisen soittotekniikkansa esikuviaan seuraamalla ja kokeilujen kautta, kohoten ajan mittaan itsekin näiden veroiseksi taitajaksi. Eric Clapton on luonnehtinut Landrethia yhdeksi edistyksellimmistä ja aliarvostetuimmista kitaristeista maailmassa.

Vuosia teinipoikana nähdyn keikan jälkeen Landreth pääsi jäseneksi Clifton Chenierin Red Hot Louisiana -yhtyeeseen, tämän jälkeen seurasivat John Hiattin bändi sekä John Mayall & the Bluesbreakers. Soolouran Sonny Landreth avasi albumilla Blues Attack vuonna 1981 soittaessaan yhä myös Chenierin yhtyeessä. Juurimusan merkittävien tekijöiden joukkoon Landreth soitti itsensä viimeistään Down In Louisiana -albumin myötä 1985. Vuonna 2005 Americana Music Association palkitsi Landrethin vuoden instrumentalistina.



Landrethilla on myös oma levy-yhtiö, Landfall. Ensimmäinen yhtiön julkaisema levy oli vuonna 2008 julkaistu From The Reach, jolla soittaa joukko maailman nimekkäimpiä kitaristeja, mm. Mark Knopfler, Eric Clapton ja Vince Gill. Levyn kappaleet ovat Landrethin kullekin kitaristille varta vasten kirjoittamia ja niissä kuuluu hyvin miehen kyky muuntautua muusikkona ja poimia esiin kunkin artistin vahvuudet, vaikka ne poikkeaisivat hänen omistaan.

Landreth on kiertänyt musiikillisesti mutkikkaita polkuja. Kitaravelhon edellinen levy, instrumentaali tyylilajiseikkailu Elemental Journey, ei juurikaan tuonut mielikuvia blueshetkistä kesänurmella, mutta uusin julkaisu, Bound By The Blues, on paluuta syvän etelän äänimaisemiin. Lee Zimmerman arvioi popMATTERSissa Landrothin edellisen yhtä puhtaan blues-levyn olleen vuonna 2003 Grammy-ehdokkaanakin ollut The Road We´re On. Uusimman levyn nimikappale marssittaa kuulijan korviin joukon bluesin isoja nimiä ja Where They Will -kappaleessa Landreth kertoo suhteestaan bluesiin; musiikki vie. All about jazz -sivustolla C. Michael Bailey vertaa levyn Key To The Highway -kappaletta raikkaudessaan ja tuoreudessaan ensisuudelmaan, joka on parempaa kuin olisi osannut kuvitella olevan olemassakaan. Samaa uskallan odottaa kesän konsertilta Vanhankylänniemessä.

Teksti: Liisa Latva-Pukkila

Vuoden 2016 paras blueskitaristi esiintyy 2.7.2016 Puistoblueseilla! Liput Vanhankylänniemen pääkonserttiin alk. 62 euroa!

Osta lippuja Puistobluesin toimistolta
Liput Tiketistä
Liput Lippu.fi
Puistoblues kotisivut
Puistoblues facebookissa
Puistoblues instagramissa