Puistoblues-blogissa ajankohtaisia juttuja Suomen suurimmasta talkoovoimin järjestettävästä musiikkifestivaalista. Blues raikuu Vanhankylänniemessä joka vuosi juhannuksen jälkeisellä viikolla huipentuen lauantain pääkonserttiin. Puistoblues
Puistobluesblogi julkaisee blogisarjan J.Karjalaisesta pääkonserttia edeltävällä viikolla. Sarjan kolmas osa keskittyy Jiin uran tuoreimpiin käänteisiin. Teksti Janne Virtanen.
SÄHKÖSAUNAN JÄLKEISIÄ LÖYLYJÄ
Vuonna 2013 J. Karjalainen yllätti jälleen. Uusi levy Et ole yksin oli amerikansuomalaisen juurimusiikin jälkeen paluu omille juurille. Ja se kolahti myös kansaan. Albumi myi viikossa platinaa. Radiosoittoa saivat varsinkin kappaleet ”Mennyt mies”, ”Sydänlupaus” sekä ”Meripihkahuone”. Nämä kappaleet päätyivät myös videotallenteiksi. Kunniaa niitti myös levyn kakkosraita ”Riisinjyvä”, joka oli ehdolla Lause-Finlandian saajaksi. Et ole yksin huomioitiin myös Emma-gaalassa: Se palkittiin sekä vuoden albumina että rock-albumina. ”Mennyt mies” puolestaan paistatteli vuoden biisinä.
Levyä seurannut kiertue oli myös menestys. Ja kun kiertue saapui Ruisrockiin, ehdotti rumpali Janne Haavisto räppäri Palefacelle yhteistyötä. Näin syntyi vuonna 2014 Nyt kolisee. Levy koostuu eri rap-artistien versioista Karjalaisen biiseistä. Seremoniamestarina ja tehtävänantajana toimi itseoikeutetusti Paleface. Ja kuinka ollakaan, ampaisi levy myyntilistojen kärkeen.
Seuraavana vuonna ilmestyi Sinulle Sofia. Albumista kirjoitti osuvasti J.Karjalaisen kotisivuilla Arttu Tolonen:
” Sinulle, Sofia syntyi risteyksessä. Ei ensimmäisessä eikä viimeisessä. Ei ehkä aivan yhtä ilmeisessä sellaisessa kuin J.Karjalaisen edellinen, paluumuuttajana tehty levy Mennyt mies, mutta risteyksessä kuitenkin. Ilmeinen ratkaisu tilanteessa, jossa edellinen levy on ollut hitti, on jatkaa mahdollisimman pitkälle samoilla säädöillä.
Odotuksia oli.
Lehtijutussa ajalta ennen kuin uuden levyn teko oli edes alkanut jo spekuloitiin millaisen hahmon kautta J.Karjalainen tekisin seuraavan levyn – kuka olisi uusi Markku?
Uutta Markkua ei syntynyt, vaan Syntyi sarja lauluja, jotka kertovat tarinoita Karjalaisen elämästä – J:n vai Jukan?”
Eipä tuohon ole lisättävää.
Vuonna 1983 nukkui nuori J. Karjalainen Puistobluesin lavan alla. Sieltä oli hyvä heräillä lauteille mustat lasit silmillä. Vuonna 2007 Lännen-Jukka otti yleisönsä juurevalla hillybillyllään.
Ja vuonna 2016 kello 13.45: Hyvät naiset ja herrat. Tätä hetkeä moni on odottanut. Toivottakaa tervetulleeksi JIIIIII Karjalainen!
Teksti: Janne Virtanen
J. Karjalainen esiintyy 2.7.2016 Puistoblueseilla! Liput Vanhankylänniemen pääkonserttiin alk. 62 euroa!
European Blues Challenge –kilpailun Suomen karsinnassa
valittiin Suomen edustaja Euroopan karsintakilpailuun Tanskassa keväällä 2017.
Tanskan kilpailun voittaja pääsee puolestaan edustamaan maanosaansa maailman
parhaiden bluesbändien kilpailuun USA:ssa ensi vuonna. Tänä vuonna
karsintakilpailu järjestettiin osana Puistoblues –festivaalia ravintola
Blackpoolissa 30.6.2016.
Honey B. Family
”Kilpailun kannalta omaleimaisin artisti ja samalla täysin
oikea bändi voitti.” kommentoi katsojana ollut Puistobluesin entinen
pitkäaikainen puheenjohtaja Jouni Hyytiäinen tulosta. ”Musiikillisesti taso oli
niin huikean kova, että siellä parhaan löytäminen on pitkälti makukysymys. Nyt
kuitenkin valittiin kiinnostavin bändi, joka varmasti tulee erottumaan
kanssakilpailijoistaan.”
Keikkasetin päätti rummut-kitara-laulu -kokoonpanolla vedetty "Seven Nations Army"
Voittajaksi selviytyi Honey B. Family, joka on nimensä
mukaan perheyritys. Bassossa Aija ”Honey B.” Puurtinen, kitarassa Esa Kuloniemi
ja rummuissa edellä mainittujen poika, Mooses Kuloniemi. ”Tänä iltana oli
todella kovat bändit lavalla” Mooses Kuloniemi huokaisee. ”On uskomatonta
voittaa näin tasokas kilpailu.” ”Kahdenkymmenen minuutin aikaraja tekee setin
rakentamisen haastavaksi ja onnistuimme kokoamaan siitä huolimatta modernin, monipuolisen
ja särmikkään kokonaisuuden” Esa Kuloniemi miettii voittoon johtaneita syitä. ”Uusia
temppuja, näyttävämpää lavashowta ja lisää omia biisejä” Aija Puurtinen miettii
kehityskohteita kevään kilpailuun.
Lumberjacks.
”Ammattitaito ratkaisi tällä kertaa erittäin tasaisen ja
laadukkaan kisan voiton” kertoi tuomariston puheenjohtaja Pertti Nurmi. ”Bändien
taso on aina ollut kova, mutta nyt European Blues Challengen status myös
artistien keskuudessa on selvästi nousussa.”
Jo Buddy & Home King III feat. Litmanen
Suomen karsinnassa kilpailivat voittajan, Honey B. Familyn
lisäksi Lumberjacks, Jo Buddy & Home King III feat. Nieminen sekä Emilia Cisco & Helge
Tallqvist and His Band.
Emilia Cisco & Helge Tallqvist and His Band.
Ilta näytti selkeästi, että Suomen bluesskenessä on merkittävästi laajuutta ja syvyyttä. Kuka tahansa tänä iltana esiintyneistä bändeistä olisi voitu tasonsa puolesta lähettää mihin tahansa genrensä kilpailuun. EBC:n karsintakilpailu onkin vakiinnuttanut paikkansa eräänä Puistobluesin viikon kohokohtana ja kilpailun tulevaisuutta voi pitää erittäin valoisana.
Puistobluesblogi julkaisee blogisarjan J.Karjalaisesta pääkonserttia edeltävällä viikolla. Sarjan ensimmäinen osa keskittyy Jiin uran alkuvaiheisiin. Teksti Janne Virtanen.
ELECTRIC SAUNASTA LÄNNEN JUKKAAN
J.Karjalainen Electric Sauna
Kun Villejä lupiineja – albumi oli saanut lyhyessä ajassa platinaa, olisi luullut, että J. Karjalainen yhtyeineen jatkaa kokka kohisten kohti uutta menestystä. Asiahan ei tietenkään mennyt niin. Levytysura jatkui, mutta bändi vaihtui. J. Karjalainen Electric Sauna julkaisi vuonna 1996 samannimisen CD:n. Mitä siitä seurasi? Ainakin kaikki tiesivät missä se Väinö on.
Sanomattakin on selvää, että kaupallinen menestys oli huima. levyä oli tuottamassa maestron itsensä lisäksi Mitja Tuurala sekä Tommi Viksten. Electric Sauna saikin vuoden 1996 Emma-gaalassa parhaan albumin palkinnon. Lisäksi J. Karjalainen palkittiin vuoden miessolistina, Tommi Viksten tuottajana ja Väinö parhaana biisinä. Ei hassummin.
Keihäänkärki (live).
Kokoonpano levytti toisen kerran vuonna 1998, jolloin ilmestyi pitkäsoitto Laura Häkkisen silmät. Myös se poiki platinaa Karjalaisen ennestään jalometallia sisältävälle seinälle. Albumilta lohkaistu ”On kaikki niin kuin ennenkin” nousi myös kohisten singlelistoilla. Seuraavana vuonna ilmestyi Electric Saunan Electric Picnic. Aivan platinamyyntiin asti se ei kuitenkaan yltänyt, mutta komeasti kultaa kuitenkin tuli. Varsinkin ”Hölmö nuori sydän” – kappale soi hyvinkin taajaan radiokanavilla. J.Karjalainen Electric Sauna levytti melkoisen ahkeraan. Vuoden 2001 Marjaniemessä ja 2002 Valtatie ylittivät heittämällä kultalevyyn tarvittavan myyntirajan. Valtatie jäi yhtyeen viimeiseksi studioalbumiksi. Sen sijaan yhtye teki DVD:n Mikä mahtaa olla in? vuonna 2004. Lisäksi yhtye julkaisi kokoelmalevyt Vanhaa rautaa – keihäänkärkiä 1992–2004 sekä Juhlakokoelma 1981-2005.
On kaikki niinkuin ennenkin (live)
Vuonna 2006 J. Karjalainen laittoi vaihteeksi kaikki päälaelleen. Palkittu ja menestynyt amerikansuomalaisia kansansävelmiä sisältänyt Lännen Jukka oli aivan uutta. Tai paremminkin sanottuna vanhaa. Levyllä Karjalainen sepittää tarinaa isoäitinsä mökkinaapurina asuneesta Lännen Jukasta, jonka lauluja Jukka oli pienenä saanut kuunnella. J. Karjalainen soittaa levyllä kitaraa ja banjoa. Tällä kertaa muita muusikoita ei mukaan tarvittu. Tosin keikoilla mukana olivat mm. Ninni Poijärvi viulussa ja Mika Kuokkanen kitarassa. Vuonna 2008 ilmestyneellä niin ikään amerikansuomalaista hilpatihippaata sisältäneellä Paratiisin pojat – levyllä on mukana Puistobluesissakin esiintynyt haitaristi Veli-Matti Järvenpää.
Sormus se kulki itteksensä.
Eikä kahta ilman kolmatta. Vuoden 2010 Polkabilly Rebels nousi imestyessään myyntilistan ykköseksi. Ja niinhän se on Karjalaisen tapauksessa, että silloin on aika muuttaa taas tyyliä. J. Karjalainen vieraili eri artistien levyillä, rapista viulunsoittoon. Kunnes aika oli kypsä palata vuonna 2013 juurille.
Teksti: Janne Virtanen
J. Karjalainen esiintyy 2.7.2016 Puistoblueseilla! Liput Vanhankylänniemen pääkonserttiin alk. 62 euroa!
Puistobluesblogi julkaisee blogisarjan J.Karjalaisesta pääkonserttia edeltävällä viikolla. Sarjan ensimmäinen osa keskittyy Jiin uran alkuvaiheisiin. Teksti Janne Virtanen.
Nuoret sankarit, J.Karjalainen ja Mustat lasit suosionsa huipulla.
Jukka Tapio Karjalainen on esiintynyt taiteilijanimellä J. Karjalainen jo kolmenkymmenenviiden vuoden ajan. Varsinkin uran alkuaikoina taiteilija suuntautui folkin ja countryn kautta bluesiin. Eikä hän ole juuriaan unohtanut: Viimevuotisen Sinulle Sofia – albumin Mustikanlehti on ehkä eräs herkimmistä ja tunteikkaimmista kappaleista suomibluesin saralla. J. Karjalaisen uran alussa Järvenpään Blues-Jazz Diggarit oli myös mukana. Yhdistys kustansi hänen singlensä, joka on nykyään suuri keräilyharvinaisuus. Varsinainen läpimurto tuli kuitenkin Mustat Lasit yhtyeen siivittämänä.
Nuori mainosmies Jukka Karjalainen aloitti levylaulajauransa vuonna 1981 Talkin’ Machine Needles yhtyeessä. Hänen lauluansa voi kuulla yhtyeen ainoaksi jääneen singlen B-puolen Hatabase-biisissä. Sinkun nimibiisissä, Leatni, Jukka tyytyi soittelemaan viulua ja pianoa, ja laulusta vastasi Helena ”Papu” Haro.
Ankkurinappi.
Myöhemmin saman vuonna ura sitten urkeni. J. Karjalainen ja Mustat lasit teki samannimisen debyyttialbumin. Levy saavutti kohtalaista huomiota, vaikka sitä ei myyntilistojen kärjestä vielä löytynytkään. Mutta jo seuraavana vuonna tuli se suuri isku. Yö kun saapuu Helsinkiin -albumi, ja varsinkin hittikappale Ankkurinappi oli pian levymyyntitilastojen ja radiosoittolistojen kärkipaikalla. Ja jatkoa seurasi tasaiseen tahtiin: Oi mikä ihana ilta, Doris ja monet muut. Mustat Lasit-yhtyeen viimeiseksi studioalbumiksi jäi vuonna 1988 julkaistu Lumipallo. Tämä menestyslevy sisälsi muun muassa suuret suosikit Hän, Merenneitoni ja minä sekä Viimeinen laulu. Yhtye julkaisi vielä seuraavana vuonna konserttitaltioinnin Live, jonka jälkeen Mustat Lasit lopetti toimintansa.
"Oi mikä ihana ilta" groovaa vielä mahtavasti vuonna 2013. Kuvamateriaalista saamme kiittää YLE TV 2:sta.
Kun Mustat Lasit – orkesteri lopetti, jatkoi artisti uraansa omalla nimellään. J. Karjalainen levytti vuonna 1990 Keltaisessa talossa – albumin. Seuraavaksi oli vuorossa J. Karjalainen yhtyeineen, joka äänitti Päiväkirjan Texasissa. Levyllä on useita kestosuosikkeja, kuten Luuranko rämisee, mutta aivan entisaikojen suosioon se ei noussut. Kunnes sitten vuonna 1992 ilmestyi Tähtilampun alla. Levy myi platinaa jo samana vuonna. Varsinkin kappaleet Telepatiaa, Avaruuden ikkuna sekä Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään olivat suuria suosikkeja.
Eikä siinä vielä kaikki: Vuoden 1994 Villejä Lupiineja pani vielä paremmaksi, eikä vähiten nimikkokappaleen saaman suuren suosion vuoksi. Niinpä J. Karjalainen yhtyeineen pokkasi Emma-gaalassa itselleen Vuoden albumi – pystin. Mutta J. Karjalainen ei polje paikoillaan. Seuraavana oli vuorossa Electric Sauna –kokoonpano, josta seuraava osa sitten jatkuukin.
Villejä lupiineja -live.
Teksti: Janne Virtanen
J. Karjalainen esiintyy 2.7.2016 Puistoblueseilla! Liput Vanhankylänniemen pääkonserttiin alk. 62 euroa!
"Tulemme rehellisesti antamaan kaikkemme lavalla. Sen enempää ei kukaan voi luvata."
Puistobluesblogi tavoitti pääesiintyjäksi vahvistetun SIMOn laulaja-kitaristin J.D. Simon kotonaan Nashvillessä. Mies oli juuri edellisiltana palannut laajalta jenkkirundilta ja on lähdössä Italiaan muutaman päivän päästä ennen saapumistaan Järvenpäähän. Tiukassa kiertueaikataulussa muutaman päivän lepo kotona on ylellisyyttä. Kuitenkin tapa, jolla Simo hoitaa PR-velvollisuutensa on ihailtava. Vastaukset tulevat tarkasti ja harkitusti, Haastattelussa muodostuu kuva määrätietoisesta ja kovaa työtä tekevästä ammattilaisesta.
Ensimmäisenä onnittelin valinnasta pääkonsertin pääesiintyjäksi. Miltä tuntuu nousta samalla lavalle mm. legendaarisen Sonny Landrethin kanssa?
"Olen erittäin innoissani mahdollisuudesta päästä festivalin pääesiintyjäksi, se on minulle ja bändille suunnattoman iso kunnia. Sonny Landreth on jumala, yksi tämän planeetan parhaista muusikoista ja on kunnia esiintyä samalla lavalla hänen kanssaan. Suomalaisille musadiggareille voin luvata, että tulemme antamaan rehellisesti kaikkemme lavalla. Sen enempää ei voi kukaan luvata." Simo linjaa.
Viime syksynä Euroopan rundilla nuorelle artistille kävi melko painajaismainen sattumus. "Kesken Pariisin keikan astuin jotenkin kummallisesti, kaaduin ja polveni meni sijoiltaan. Tuska oli sanoinkuvaamattoman kova. Minut noudettiin paareilla lavalta ja heräsin varsinaisesti vasta sairaalassa. Tilanne oli melko pelottava, koska rundi oli kesken ja olimme vieraassa kaupungissa. Pariisilainen sairaala ja oma kiertueryhmäni hoiti homman hienosti ja vein loppurundin 14 keikkaa läpi tuolissa istuen. Nyt jalka on jo täydessä kunnossa, eikä haittaa soittamista tai esiintymistä."
Keikkoja Simo ei käsikirjoita etukäteen, vaan uskoo musiikin ohjaavan eteenpäin. "En koskaan kirjoita biisilistaa. Sovimme mahdollisesti muutaman ensimmäisen biisin bändin kanssa, mutta tämän jälkeen annamme musiikin ja fiiliksen viedä mennessään. Yleisön reaktioista pystyy nopeasti päättelemään millainen biisi tarvitaan seuraavaksi. Haluamme meiningin keikoilla olevan vapaa, bändin olevan joka solullaan läsnä ja elävän hetkessä. Mitä tietoisempi olet itsestäsi, sitä enemmän myös moderoit itseäsi. Annan musiikin vain virrata ulos ja pyrin itse mahdollisimman vähän ohjailemaan sitä."
Alkuvuoden aikana bändi on tehnyt laulaja-kitaristin arvion mukaan noin sata keikkaa. Simo kirjoittaa uutta materiaalia koko ajan kiertueella ollessaan ja uusi levy on suunnitteilla ensi vuoden alkuun. "Uuden musiikin kirjoittaminen ja soittaminen on minulle tapa paeta kiertue-elämän tylsyyttä ja samankaltaisuutta. Kirjoitan uusia biisejä mm. soundchekissä ja hotellissa.Juuri tällä hetkellä koko ryhmä elää erittäin luovaa vaihetta ja uuden materiaalin soittaminen on juuri nyt todella palkitsevaa. Uusi materiaali on "Let Love Show the Way" levyyn verrattuna biisivetoisempaa, jolloin kappale itse näyttää suunnan, johon sitä lähdetään viemään. Levyllä tultaneen kuulemaan bluesin lisäksi myös vaikutteita mm hard rockista ja jopa folkista. Uusia biisejä tullaan kuulemaan myös Vanhankylänniemessä."
Simo on keikkaillut ammattimaisesti jo 20 vuoden ajan, aloittaen keikkailun 10-vuotiaana. Ensimmäiset noin 10 vuotta rivimiehenä eri orkestereissa, jonka jälkeen sooloura ja omaa nimeä kantava bändi on pitänyt keikkabussin tien päällä. Mikä keikka tuhansista on jäänyt parhaiten mieleen? "Noin puolitoista vuotta sitten pääsin ensimmäistä kertaa soittamaan Nashvillen Ryman auditoriumiin." Ryman auditorium on rakennettu jo vuonna 1892 ja se on yksi Nashvillen nähtävyyksistä, toimien mm. Grand Ole Opryn kotina 1943-1974. "Olin klubeilla soittaessani kulkenut rakennuksen ohi päivittäin, joten ensimmäinen keikka siellä oli unelmien täyttymys. Olimme keikalla vaikeassa paikassa illan avaavana bändinä, joten keikan jälkeen yleisön antaessa seisovat suosionosoitukset koin todella onnistuneemme. Koko ilta oli unohtumaton elämys."
Katsojavideo Ryman auditoriumista, "With a little help from my friends".
Lopuksi kysyin vielä bändin uratavoitteista. SIMOsta on ennustettu tulevan "The next big thing", miltä se bändiliiderin korvaan kuullostaa. "Olemme tehneet rajusti töitä menestyksen eteen. En kanna paineita esimerkiksi siten, että minun on myytävä joku tietty määrä levyjä. Olennaista on, että bändin oma juttu ja oma tyyli kehittyy edelleen. Juuri nyt tuntuu etenkin, että biisinkirjoittamisessa olemme ottamassa askelta eteenpäin. Jos koen bändin kehittyvän edelleen näillä osa-alueilla, silloin olen tyytyväinen. "
Bändi tulee nyt ensimmäistä kertaa Suomeen. Vähäisenä vapaa-aikanaan mm. vaeltamista ja ruuanlaittoa harrastava Simo odottaakin vierailua innolla. "Olen ensimmäistä kertaa Suomessa, ensimmäistä kertaa Puistoblueseilla, odotan keikkaa sekä vierailua maassanne suurella innolla. Olen kuullut vain hyviä asioita Suomesta ja suomalaisesta luonnosta, joten odotan pääseväni tutustumaan myös siihen vierailullani."
Simo esiintyy Puistobluesin pääkonsertin pääesiintyjänä Vanhankylänniemessä 2.7.2016. Muut pääkonsertin artistit ja aikataulut löydät osoitteesta puistoblues.fi
Legendaariset Gommi ja Pommi saapuvat Puistobluesiin viihdyttämään yleisöä aina yhtä tajuntaan iskevillä lastenlauluillaan. Jos joku ei ole kaksikkoon vielä jostain syystä törmännyt, on Gommi ja Pommi M.A. Nummisen ja Pedro Hietasen vuonna 1988 muodostama lauluduo. Jänikseksi ja kissaksi pukeutuva kaksikko esiintyi Yleisradion lastenohjelmissa 80- ja 90-lukujen vaihteessa ja teki vuoden 1995 Joulukalenteri-ohjelman.
Parivaljakko tutustui toisiinsa 1970-luvulla legendaarisen Love Records – levy-yhtiön myötä ja ovat esiintyneet yhdessä jo lähes neljän vuosikymmenen ajan. Gommin ja Pommin lisäksi duon repertuaariin kuuluvat mm. yhtyeet Underground Rock Orchestra ja Uusrahvaanomainen jatsiorkesteri (joista jälkimmäinen muuten keikkailee edelleen) sekä esiintymiset sketsiohjelmissa Kummeli ja Team Ahma. Alun perin lapsille suunnattu duo on nykyään suosittu erityisesti aikuisten keskuudessa; "Silloiset pienokaiset ovat nyt baari-iässä ja vaativat jälleen Kookospähkinää ja Kamelilaulua. Varmaan se on jonkinlaista nostalgiaa, en tiedä" on Hietanen sanonut.
M.A. Numminen, duon Gommi-jänis, tunnetaan ehkä parhaiten persoonallisesta falsettilauluäänestään ja muusikonuransa alkuaikojen tarkoituksella ärsyttämään pyrkivistä projekteista. Valtakunnan virallisena kiusankappaleenakin tunnetun miehen useat tuotokset pääsivät radiossa soittokieltoon 60-luvulla. M. A Numminen on todellinen taiteen moniottelija ja niittänyt suosiota, ehkä jopa Suomea suurempaa suosiota, sekä Ruotsissa että Saksassa. Numminen on aloittanut musiikin parissa rumpalina, esiintyen välillä esimerkiksi Unto Monosen yhtyeessä.
Klassisen musiikin, modernin konserttimusiikin ja jazzin innoittamana, hän siirtyi kuitenkin pikkuhiljaa musiikin säveltämiseen ja laulamiseen. Lastenlaulujen lisäksi Numminen on säveltänyt oopperan ja kuoromusiikkia, kirjoittanut useita kirjoja ja runoteoksia, tehnyt lyhytfilmejä ja liveperformansseja, kääntänyt musiikkia suomeksi ja suomesta, julkaissut useita kymmeniä levyjä ja toiminut radiojuontajana. Onpa miehellä ollut muutamia vuosia myös oma levy-yhtiönsä ”Eteenpäin!” Pedro Hietasen lisäksi M. A. Numminen on tehnyt yhteistyötä useiden Suomen eturivin muusikoiden ja taiteilijoiden, kuten Rauli ”Badding” Somerjoen, Seppo Hovin ja Heikki ”Häkä” Virtasen, kanssa. Puistobluesiin Numminen saapuu juhliessaan 50-vuotistaiteilijajuhlaansa.
Pommi-kissa, eli Pedro Hietasen muusikon ura on alkanut jo 3-vuotiaana hanurin soitolla. Jos M. A. Nummisen taiteilijaura on mittava, ei Hietanenkaan kauas kollegastaan jää. Hänen pääsoittimiaan ovat hanurin lisäksi kosketinsoittimet, joita hän on soittanut edellä mainittujen lisäksi mm. yhtyeissä Wigwam, Pepe & Paradise ja Pedro's Heavy Gentlemen. Onpa Hietanen lisäksi säestänyt sellaisia kuuluisuuksia kuin Irwin Goodman, Paula Koivuniemi ja Sammy Babitzin. Hietanen on tehnyt yhteistyötä myös lukuisien muiden artistien kanssa (lista on liian pitkä lueteltavaksi), säveltänyt ja sovittanut musiikkia elokuviin, näytellyt televisiossa ja radiossa sekä toiminut EMI Oy:n tuotantopäällikkönä ja freelance-tuottajana sekä studiomuusikkona.
Tiheästi eri kokoonpanoilla keikkailevan kaksikon tahti ei näytä hiljenevän vuosien vieriessä ja Hietanen on todennut, että "Kiertämistä jaksaa, kun homma viihdyttää itseä yhtä paljon kuin yleisöä". Kesällä 2016 Gommi ja Pommi ovat ajankohtaisempia kuin koskaan ja festariyleisö saa nauttia loppuvuodeksi täyteen buukatun duon esiintymisestä pääkonsertissa Vanhankylänniemen lastenlavalla. Sukupolvesta toiseen viihdyttävän duon esiintyminen ei jätä kuulijoita kylmäksi ja kaksikosta Hietanen onkin arvioinut vaatimattomasti, että "Huumori on tietysti osittain ajassa kiinni. Eri asiat naurattavat eri-ikäisiä, mutta kyllä nerokas huumori uppoaa aina". Jännitettäväksi jää, nähdäänkö Puistobluesissa lavalla myös toteemipaalu Pemmi.
Teksti: Minna Paasio
Historian suurimmasta kakarabluesia juhlittiin Bluesletterillä! Lue koko Kakarabluesien ohjelma ja mm. Bluesmies Jönssonin haastattelu täältä.
Business Bluesilla on pitkät perinteet osana Puistobluesia. Järvenpään yrittäjäyhdistys yhteistyössä diggarien kanssa järjestää yrittäjille ja sidosryhmille tarkoitetun rennon illanvieton torstaina 30.6.2016 Vanhankylänniemen kartanolla. Luvassa on erinomaista musiikkia, loistavaa ruokaa ja vielä parempaa seuraa.
Puistobluesblogi kävi jututtamassa Järvenpään yrittäjäyhdistyksen puheenjohtajaa Tuomas Raejärveä Business Bluesien tiimoilta.
Yrittäjän kesä alkaa Blueseilla
Päivätyönään Sähkötalon toimitusjohtajana toimivalle Raejärvelle Järvenpää on erittäin tuttu paikka, onhan mies asunut paikkakunnalla muutamaa kuukautta lukuunottamatta koko ikänsä. Puistoblues on yrittäjille tärkeä tapahtuma ja tuo kaupunkiin merkittävän määrän uusia kävijöitä sekä tekee mahdolliseksi esimerkiksi mielenkiintoisien asiakastilaisuuksien järjestämisen. Raejärven oma kesä on lähtenyt liikkeelle vauhdikkaissa merkeissä. Kesä ja kesälomat kuitenkin alkaa tosissaan Business Bluesien myötä.
Business Bluesia on nykyisellä konseptilla järjestetty nyt noin viiden vuoden ajan ja tapahtuma on hioutunut rakenteeltaan toimivaksi. Uutta tänä vuonna on tapahtumapaikka. BB:t on aiemminkin järjestetty Vanhankylänniemen kartanolla, mutta tänä vuonna käytössä on katetun terassin lisäksi täysin uusi rantabaari. Tämä varmistaa, että tilaa on varmasti kaikille halukkaille riittävästi Tuusulanjärven luonnonkauniissa rantamaisemissa.
Rentoa yhdessäoloa
Business Blues on ennen kaikkea mahdollisuus hengähtää ja pitää hauskaa keskellä kiireistä työntekoa. Se on myös erinomainen tilaisuus tavata uusia ihmisiä ja luoda kontakteja. Tilaisuus on tarkoitettu niin yrityksille, yhteistyökumppaneille kuin työntekijöillekin.
Yksi tapahtuman kohokohdista on tietysti suussasulavan herkullinen buffet-pöytä. Raejärven mukaan ruokaan on tänä vuonna panostettu erityisen paljon. Yrittäjäyhdistyksen testiryhmä kävi koemaistamassa menun ja antoi sille ennakkoon täydet viisi tähteä. Kesäisen kotimaiselta ruokalistalta löytyy mm. Porvoossa savustettua lohta.
Tänä vuonna musiikkitarjonnassa odotettavissa on swing bluesia ja rock bluesia. Hyvinkääläinen Million Dollar Tones tunnetaan räjähtävän näyttäviätä liveshowsta. Seitsenmiehinen rockabilly-rock-bluesryhmä takaavat groovavan menon miljoonalla. Miljoonamiesten lisäksi Lujatalon orkesteri Solid Rock Band tulee vetämään kahden setin verran tanakkaa bluesrockia. Erinomaista musiikkia on siis luvassa koko illaksi.
Raejärven ensimmäiset muistot Business Blueseilta ovat jo teini-iästä. "Tapahtuma on aina ollut hyvähenkinen kokoontuminen, josta minulla on vain positiivisia muistoja. Tapahtumaan ovat tervetulleita kaikki, joten ota mukaan vaikka koko henkilökuntasi." Raejärvi kehottaa.
Business Blues järjestetään Uudessa Vanhiksessa torstaina 30.6.2016 klo 17:30 alkaen.
Koska Raejärvi on pitkän linjan järvenpääläinen, oli häneltä myös kysyttävä mikä oli miehen paras bluesmuisto. Yksittäistä tilannetta tai muistoa oli vaikea nimetä, mutta mieleen tuli ainakin blueseilla vuosittain vallinnut bluesfiilis. "Olen ainoastaan kertaalleen näiden kaikkien vuosien aikana todistanut järjestyshäiriötä blueseilla. 1996 Lynyrd Skynyrdin ollessa pääesiintyjänä yleisössä syntyi pientä nujakkaa nahkaan pukeutuneiden motoristien välillä, joka sekin taltutettiin heti alkuunsa. On ihmeellistä, kuinka tämänkokoinen festivaali kyetään vuodesta toiseen viemään läpi rennosti ja tyylikkäästi." Raejärvi päättää.
(Tämä teksti on alun perin julkaistu jazzrytmit -lehdessä 28.5.2016. Teksti julkaistaan kirjoittajan ja lehden luvalla. Suurkiitos sekä toimittaja Antti Suvannolle että päätoimittaja Osku Rajalalle!)
"Oman jutun kehittyminen on kai aina osin evoluutiota, osin sattumanvaraista ja osa siitä suunnitellaan"
Pepe Ahlqvist Ylläs Jazz Bluesissa 2016 (Kuva: Eero Kallio)
Huuliharpisti ja laulusolisti Pertti ”Pepe” Ahlqvist on oloissamme poikkeuksellinen afroamerikkalaisen musiikin tulkki ja lauluntekijä. Heinäkuussa tulevien 60-vuotisjuhlien innoittamana julkaistaan tuplalevy ja H.A.R.P. -juhlakiertue myöhemmin kesällä, mutta artisti lähestyy jo nyt fanejaan pienimuotoisissa klubisessioissa. Eteläpohjalaisen bluestukijan ansiosta Pepe esiintyi äskettäin mm. Seinäjoella ja Ylistarossa. Artisti saatiin pysäytettyä pieneen keskusteluun, josta otteita seuraavassa.
Järvenpäässä, 40 kertaansa juhlivan Puistobluesin pääkonsertissa, tapahtuu levyn virallinen julkistus.
H.A.R.P vuonna 1993, vas. Timo Pratskin, Harry Ala-Kojola, Pepe Ahlqvist, Harri Rantanen ja Jarmo Nikku.
– Levy ei tavoittele ”all-round läpivalaisua” urastani; pääpaino on tunnetuimman bändini, H.A.R.P. -yhtyeen musalla. Samalla tehdään hieman uuttakin materiaalia, Pepe kertoo.
Bluesurasi on jatkunut todella pitkään; julkista nimeä alkoi kertyä 1970-luvulta, Chicago Overcoat -ryhmän tuiman kaupunkibluesin ansiosta. Miten suunnitelmallista tämä blueskarriääri on ollut?
– No, kaikkihan musassa täytyy olla ainakin jossain määrin suunniteltua – tietysti Nastola-Lahti -akseli loi Chicago-bluesille hyvän kasvualustan ja soittokaverit löytyi luontevasti sieltä. Oman jutun kehittyminen on kai aina osin evoluutiota, osin sattumanvaraista ja osa siitä suunnitellaan, Pepe tiivistää.
Useimmat bluesartistit erikoistuvat johonkin bluesgenreen ja pysyvät sitten siinä. Pepen ura on tässäkin suhteessa poikkeus; siihen mahtuu myös jazz big bandia (UMO), ja tietysti erilaisia kitarabändejä ja jopa duo-kehitelmiä tuuban soittajan kanssa.
– Olen tehnyt tätä ”moniottelua” oikeastaan jo lapsesta saakka; akustinen toteutustapa puhuttelee minua, mutta roots-kutsu on myös moninainen. Pidän big band -musasta ja partituurit ovat valmiina ja voin lähteä vaikka heti esiintymään, artisti summaa.
Juuret rootsissa
Roots-musiikin suosio on meillä edelleen varsin vankkaa. Paikalliset bluesyhdistykset pitävät dynaamisia klubi-iltoja, joissa Pepekin on tehnyt solistivierailuja pitkään. Oma rooli amatööriyhtyeitten kanssa on selkeä.
– Olen ennen muuta solisti, ja juuri harppusolisti. Kaikki pyörii tavallaan näiden soolojen ympärillä – biisien teko tietysti on aina mielekästä, Mutta Suomessa bluesin taso on noussut huikeasti ja bluesinnostus on pienilläkin paikkakunnilla aivan huimaavaa! Pepe sanoo.
Bluesin tulevaisuuden hän näkee realistisesti varsinkin laulun osalta.
– Rytmimusan laulutaito on kehittynyt aivan mielettömästi Suomessa. Hyviä soittajia on ollut aina, mutta nyt on myös paljon laulajia tullut mukaan, mikä näkyy ja kuuluu, Pepe hehkuttaa.
Oman soitto- ja laulutekniikkansa Pepe on kehittänyt itse, ilman muodollista koulutusta. Vuosien työnteolla oppii paljon myös kanssamuusikoilta. Samoin kokonaisuuksien hallinta kasvaa – ei siis vain härkäpäisesti viedä omaa juttua eteenpäin.
– Itse täytyy tietää, mitä hakee ja on kuunneltava ja tietysti myös harjoiteltava, oli instrumentti mikä hyvänsä, kokeneen bluesartistin neuvo kuuluu.
Pepe Jazzkukossa 2015 (Kuva: Olli Sulin)
Pro tools
Huuliharpun perustyyppinä voidaan edelleen pitää 10-reikäistä, perinteistä blues-huuliharppua. Se koostuu puisesta rungosta, johon on työstetty ilmakanavat, runko-osan molemmin puolin sijoitetuista kielilevyistä ja peltisistä kuorista.
Tunnetuimpia harppuvalmistajia ovat mm. saksalainen Hohner, japanilainen Tombo (mm. Lee Oskar -merkki) ja brasilialainen Hering.
– Itse käytän aina Hohner – tai Marine Band -harppuja ja soitan tavallista laulumikrofonia käyttäen. Korkeaäänistä pikkoloharppua en ole kaivannut, mutta kaikki sävellajit pystyn kattamaan, artisti kertoo.
Harpistin soitinkokoelmassa on seitsemän harppua eri sävellajeihin, ja niillä pärjää hyvin. Pieneen kokoonsa nähden harput ovat melko kalliita, joten ammattilainen huolehtii niistä. Paul Butterfield tosin väitti puhaltaneensa harpun piloille yhden keikan aikana.
– Kuulostaa uskomattomalta; minulla ne kyllä säilyvät vuosia. Melko kalliitahan ne ovat, ja hoidan niitä hyvin. Tavallinen laulumikrofoni myös riittää minulle, erikoismikkejä en ole innostunut laittamaan, kokenut ammattilainen sanoo.
Erityisesti jazzharpistien suosimat, kromaattiset huuliharput ovat yleensä 12-, 14- tai 16-reikäisiä ja niissä on mekanismi, jota käyttämällä voidaan soittaa diatoniseen duuriperusasteikkoon kuulumattomat, korotetut ja alennetut sävelet, ”Blue Note” -äänet.
– Molliharppua tai kromaattista harppua en ole soittanut enää 15 vuoteen. ”Sinisiä nuotteja” pystyy tässä minun edustamassani genressä taivuttelemaan duuriharpullakin, Pepe sanoo.
Gibson Les Paul on edelleen kitaristin pysyvä työkalu, mutta kokenut artisti on tietoinen soitinrakennuksen trendeistä, kuten Matti Nevalaisen Flying Finn -merkin kitaroista.
– Suomessa on oikea kitaranrakennuksen kulttuuri ja tehdään loistavia soittimia. Ne ovat saaneet jo maailmanmainetta. Olen silti aika perinteinen maultani. Ihme kikkailua vierastan ja prosessoidut soundit ovat hyvin poikkeuksellista. Väriä soundiin haen yleensä overdriven avulla, Pepe kuvailee.
Pepe Ahlqvist H.A.R.P 2016 (Kuva: Pasi Rytkönen)
Perinteet jatkuvat
Pepe Ahlqvist on naimisissa ja hänellä on kolme lasta, joista Joel-poika on vahvasti mukana blues-skenessä – mm. rohkealla esiintulolla Johnny Winter -elämänkerran julkistustilaisuudessa Tawastialla vuosi sitten. Joel on mukana myös uudella levyllä ja biisin tekoonkin hän on jo osallistunut.
Bändiperinnettä edustaa myös 2000-luvun alussa perustettu SF-Blues. Se sai ideansa ohjelmatoimistosta 90-luvun lopussa, ja Heikki Silvennoinen ja Dave Lindholm innostuivat ideasta välittömästi.
– 2002 tehtiin erinomainen levytyskin, mutta Daven lukuisat kiinnitykset rajoittivat keikkailua, joten bändi jatkoi evoluutioitaan, mukaan tuli mm. Jukka Tolonen. SFB -rundi on myös tulossa, ohjelmisto on hieman auki vielä, mutta perusryhmä on kasassa.
2017 siis tien päälle starttaa SF-Bluesin originaalikooste, kaikki ovat Pepen mukaan motivoituneita ja sitoutuvat hommaan, vaikka tauot ovat vähän pitkiä.
– Niinhän bändit aina elävät omaa kehityskaartaan, mikä on hyväkin asia, eli saadaan myös nuorempia muusikoita mukaan ja uusia biisi-ideoita syntyy.
Pepe Ahlqvist siis elää vireää ja tuotteliasta aikaa. Juhlakiertue on ollut harkittu veto ja oma halu kasata vanha bändi jaettiin innostuneesti muusikkojen keskuudessa. Keikkakalenteri on täynnä ja levytyksiä tehdään vinhaa vauhtia; syksyllä alkaa vielä soololevyn valmistelukin.
Pepe Ahlqvist ja H.A.R.P odotetulla paluukeikallaan Järvenpään Puistobluesin pääkonsertissa 2.7.2016! Lavalla nähdään myös SIMO, Sonny Landreth, Nikki Hill ja J.Karjalainen. Lastentapahtuma Kakarabluesissa lisäksi legendaarinen Gommi & Pommi!
Puistobluesin pääkonsertissa nähdään tänä vuonna odotettu vieras, kun jo viime vuonna blueskadulla ihastuttanut Hämpton Dixieband tulee riemastuttamaan festarikansaa Vanhankylänniemeen. Hämpton Dixieband on lähtöisin Hämeenlinnasta, mutta musiikillisesti sen juuret ovat syvällä New Orleansin jazzissa ja bluesissa.
Puistobluesblogi soitti Hämptoneiden banjotaiteilija Petri Keinoselle, joka kertoili siitä, mitä bändille kuuluu. Kaikki lähti Keinosen mukaan aikanaan liikkeelle sousafonista. Sousafoni ei liene tuttu ihan kaikille musiikin ystäville, mutta kyseessä on siis tuo yllä näkyvässä videossa esiintyvä tuuban näköinen soitin. Suomessa soitinta kutsutaankin yleisesti marssituubaksi. Yleensä bändi esiintyy triona, jossa kaikki musiikki tulee akustisesti. Laulujen äänentoistossa on apuna megafoni, mutta muuta vahvistusta ei tarvita. Tämä mahdollistaa musiikin tuomisen sananmukaisesti yleisön keskelle. Hämptonien iloinen kulkue tullaankin varmasti näkemään niemessä myös yllättävissä paikoissa.
Musiikillisesti Hämptonit ammentavat äärimmäisen rikkaasta New Orleansin musiikkiperinteestä. Keinästä ovat inspiroineet etenkin kaupungissa kulkeneet hautajaiskulkueet, jotka ovat ensin saattaneet vainajan haudan lepoon surumarsseilla, mutta kun arkku on saatu peiteltyä maan poveen, on bändi vaihtanut bilevaihteen päälle. Keinänen ei vielä luvannut arkkua tai hautajaiskulkuetta Vanhankylänniemeen, mutta hyvät bileet on varmasti luvassa. Vaikka dixiebandejä Suomessa onkin ollut jo noin sadan vuoden ajan, Hämptonit ovat omassakin genressään melko ainutlaatuinen. Sousafonin, banjon ja muiden puhaltimien yhdistelmä ja triokokoonpano tekevät bändistä melkoisen kuriositeetin.
Settilistaa ei Keinäsen mukaan tehdä keikoille. Bändi sopii etukäteen mahdollisesti ensimmäisen biisin ja sen jälkeen kunnioitetaan taidokkaan improvisoinnin perinteitä ja annetaan musiikin viedä. Vanhankylänniemeen kannattaakin saapua ajoissa, koska Hämptonit aloittavat soiton jo heti porttien avauduttua klo 10:30 ja soittavat settien tauoilla. Odotukset ovat banjotaiteilijalla samat kuin muiltakin bändin keikoilta; Rentoa menoa, hyväntuulisia ihmisiä ja groovaavaa musaa.
Puistobluesin pääkonsertti järjestetään 39. kertaa Vanhankylänniemessä 2.7.2016. Pääkonsertissa esiintyy bluesrock-komeetta SIMO, maailman paras slidekitaristi Sonny Landreth, sweet little rock´n roller Nikki Hill, suomalaisten tarinoiden kertoja J. Karjalainen, Pepe Ahlqvist H.A.R.P ja luonnollisesti Hämpton Dixie Band. Kakarabluesien pääesiintyjänä legendaarinen Gommi & Pommi, Lisätietoja puistobluesin kotivisuilta tai facebookista.
