Puistoblues-blogissa ajankohtaisia juttuja Suomen suurimmasta talkoovoimin järjestettävästä musiikkifestivaalista. Blues raikuu Vanhankylänniemessä joka vuosi juhannuksen jälkeisellä viikolla huipentuen lauantain pääkonserttiin. Puistoblues
Kepalaiset ovat käyneet Puistobluesissa joka vuosi Kepakodin perustamisesta lähtien. Nyt järjestetty 40v juhlakonsertti oli viides pääkonsertti, johon olemme ottaneet osaa. Kolmena ensimmäisenä vuonna ansaitsimme lippumme talkootyöllä. Meidän hommamme oli purkaa pöytiä ja tuoleja olutteltoista sunnuntaisissa Vanhankylänniemen purkutalkoissa. Nyt toista kertaa olemme Carunan ja Diggareiden kutsuvieraina, joten bluesien jälkeisen sunnuntain olemme saaneet ottaa nyt rennommin.
Puistoblues- fiiistelymme alkoi tänäkin vuonna meillä perinteisesti jo pääkonserttia edeltäneenä keskiviikkona, jolloin Blueskatu avattiin. Kävimme jollain kokoonpanolla jokaisena kolmena päivänä nauttimassa kadulla ilmaiskonserteista ja markkinahumusta.
Lauantain pääkonserttiin osallistumisen suunnitteleminen oli aloitettava tänäkin vuonna hyvissä ajoin. Aikataulut, eväät, ohjaajien lukumäärä, kyydit ym. käytännön asiat on tällaisilla retkillä oltava mietittynä valmiiksi etukäteen, jottei kaaosta pääsisi syntymään. Väkijoukko, jonottaminen ja kovat äänet tuovat jo yksinään lisäjännitystä osalle asukkaistamme, joten ennakkovalmistelut ovat tärkeässä roolissa kokonaisuuden onnistumisen kannalta.
Itse päätapahtuma sujui joukkiollamme loistavasti. Olimme edellisiltä vuosilta oppineet, että lounas kannattaa syödä ennen konserttia Kepakodilla ja panostaa piknikillä lähinnä herkkuihin ja muihin naposteltaviin. On aina suhteellisen haastavaa siirtyä ison joukon kanssa viltiltä kojuille syömään, kun osa porukasta kulkee vielä pyörätuolilla. Kun ravitsemuspuoli on hoidettu etukäteen, voi konsertissa sitten keskittyä siihen oleelliseen eli musiikista diggailuun. Tänä vuonna olimme paikalla Micke Björklöf & Blue Stripin aikaan, jonka keikka näytti olevan kovasti asukkaidemme mieleen, ainakin jos tanssimisen määrästä voi jotain päätellä.
Puistoblues on ollut meille aina mieluinen tapahtuma. Olemme kokeneet olleemme erittäin tervetulleita ja meidän erityistarpeemme on otettu hyvin huomioon. Kiitos JBJD ja Caruna tästä hienosta elämyksestä!
Teksti: Jussi Virtanen (Kepakoti Oy, toiminnanjohtaja)
Kepakotilaisten matkan PuistoBluesiin mahdollistaa tänäkin vuonna Caruna.
Festivaalin ulkomaalaiset esiintyjät ihmettelevät vuodesta toiseen, miten tämän kokoinen festivaali pystytään pienessä Suomessa järjestämään vapaaehtoisten voimin. Miten ihmiset tekevät uskomattoman työmäärän festivaalin eteen? Miten kaikkialla näkyy hymyileviä ihmisiä?
Puistobluesin fiilis syntyy vapaaehtoisuudesta. Siitä työstä, jonka te talkoolaiset teette festivaalin eteen. Se on Puistobluesin henki ja se on Puistobluesin ihme. Sitä ihmettä pääsivät tänään todistamaan Vanhankylänniemeen saapuneet 5 500 kuulijaa.
North Mississippi Allstars. Kuva: Timo Happonen
Vuosi oli haastava
Siitä huolimatta, että järjestelyt onnistuivat miltei täydellisesti, kävijämäärä jäi tavoitteesta. Syytä kävijämäärän vähäisyyteen voidaan arvailla, mutta voidaan sanoa tämän vuoden olleen haasteellinen monessa mielessä. Useat suuret tapahtumat ajoittuvat Puistobluesin kanssa samaan aikaan ja sää ei ollut meidän kannaltamme paras mahdollinen. Tarkempien analyysien aika on myöhemmin.
Festivaalin tulevaisuus ei ole uhattuna ja työmme juurimusiikin eteen tulee jatkumaan myös tulevina vuosina. Jatkamme festivaalin kehittämistä ja siihen tarvitsemme jokaisen talkoolaisen kokemuksia ja ajatuksia. Miten sinä kehittäisit festivaalia? Minkä sinä haluaisit nähdä olevan eri tavalla ensi vuonna? Lähetä omat ajatuksesi sähköpostilla info@puistoblues.fi. Tehdään yhdessä ensi vuoden blueseista kaikkien aikojen parhaat.
Kuva: Seppo Lindfors
Kiitos
Kävin festivaalipäivän aamuna kaupungin vastaanotolla, jossa kaupunginjohtaja ja kaupunginhallitus esittivät meille organisaationa kiitokset kaikesta siitä, mitä olemme kaupungille tuoneet.
Haluan esittää omasta ja diggareiden hallituksen puolesta vilpittömän kiitoksen kaikille talkoolaisille. Lainaan tähän erästä facebookin kommentoijaa, joka kommentoi julkaisuamme, jossa kysyimme "Mikä on parasta blueseilla?"
Tähän on helppo yhtyä.
Miikka Porkka
Järvenpään Blues-Jazz Diggarit ry
Puheenjohtaja
Kaupunginjohtaja Erkki Kukkonen julistaa bluesfiiliksen. Kuva: Seppo Lindfors
Agents on yhtye, joka vähintään nimenä on tuttu jokaiselle aikuiselle suomalaiselle. Vuonna 1979 perustettu yhtye on tehnyt lukuisia menestyslevyjä ja jättänyt jälkensä Suomen rautalankahistoriaan. Puistobluesiin Agents saapuu ainutkertaiselle blueskeikalle Mr. Breathlessin ja Esa Kuloniemen sävykkäässä seurassa.
Köyhien ystävistä Agentsiksi
Agents sai alkunsa Tuomari Nurmion ja Köyhien ystävien päättäessä yhteistyönsä. Bändin alkuperäiskokoonpanossa olivat Köyhien ystävissä soittaneet Esa Pulliainen, Hans Etholén ja Juha Takanen sekä Kai Pulliainen, Jukka Ollila ja Pekka Rytkönen. Yhtyeen nimeä kantanut esikoisalbumi Agents julkaistiin vuonna 1980. Levynjulkaisua seuraavana vuonna Agents ryhtyi Rauli ´Badding´ Somerjoen taustaorkesteriksi. Vuonna 1982 julkaistiin albumi Ikkunaprinsessa. Vuonna 1983 Tähdet, tähdet -albumin kappaleista lähes kaikki olivat Esa Pulliaisen sovittamia. Somerjoen kanssa Agents julkaisi vielä yhden levyn, Laivat-albumin, vuonna 1983, joskin salanimellä Young Beats.
Klubikeikka Mikkelissä. Kuva: Kalevi Moilanen
Suursuosio Sorsakosken kanssa
Jo ennen yhteistyön päättymistä Somerjoen kanssa Agents oli esiintynyt muutaman kerran solistinaan Topi Sorsakoski. Sorsakoskesta tuli Agentsin vakituinen solisti 1985 ja viimeistään vuonna 1986 julkaistu albumi In Beat nosti Agentsin koko kansan tietoisuuteen. In Beat on yli 125 000 kappaleen myynnillä yksi Suomen myydyimmistä kotimaisista äänitteistä. Topi Sorsakosken kanssa Agents julkaisi -87 levyn nimeltä Besame Mucho (jolta ei kuitenkaan kyseistä kappaletta löydy), -88 Popin sekä vuonna 1990 albumin Half and Half, jolla puolet kappaleista on laulettuja, puolet instrumentaalisia.
Agents & Topi Sorsakoski: Surujen kitara.
Jorma Kääriäisestä tähän päivään
Vuonna 1992 Agentsin solistiksi tuli Jorma Kääriäinen. Kääriäisen aika Agentsissa jatkui vuoteen 2006 saakka ja tuotti useita hittejä, kuten vuonna 2009 kaikkien aikojen Agents-hitiksi Iskelmäradiossa äänestetty Päivin öin, Tähti Kaukainen, ja King Creole. Vuosina 1998-2002 Agents esiintyi useasti Laulava sydän -nimisessa televisio-ohjelmassa, jonka pohjalta tehty samanniminen levy myi vuonna -99 kultalevyyn oikeuttavan määrän.
Agents & Jorma Kääriäinen: King Creole
Vuodesta 2008 Agentsin solistina on laulanut aiemmin Whistle Bait -yhtyeessä toiminut Vesa Haaja. Haajan lisäksi nykykokoonpanoon kuuluvat Pulliaiset Esa ja Kai kitarassa ja bassossa, sekä rumpali Jari Kepa Kettunen. Viime vuonna Agents julkaisi 24. studioalbuminsa nimeltä Blue.
Vanhankylänniemessä nähdään ainutlaatuinen yhdistelmä, kun Agentsin kanssa lavalle nousevat rock´n roll-pianisti, vuoden 1994 Helsingin rock-kuninkaaksikin kruunattu Mr. Breathless sekä Bluesministeri Esa Kuloniemi. Koska kokoonpano on ainutkertainen, ennen lauantaita voi oikeastaan vain kuvitella, kuinka ammattitaitoisen juurevaa ja mukaansatempaavaa meininkiä on luvassa. Sopivalle taajuudelle voi virittäytyä vaikkapa kuuntelemalla Bluesministerin uusimpia jaksoja Yle Areenassa.
Puistobluesblogi sai langan päähän mustan joen bluesmiehen, joka tulee rouhimaan juurevaa bluesiaan Puistobluesin juhlavuoden pääkonsertissa. Mikä on Black River Bluesmanin tarina?
Candy Box Blues, jonka sanat teki Jukan 10-vuotias poika.
"Stagenimenihän periytyy suoraan kotipaikastani. Olen kotoisin Mustiosta, joka taas ruotsiksi on Svartå ja se käännettynä englanniksi on Black River." Jukka Juhola kertoo. "Bändin musiikki perustuu pitkälti yksinkertaiseen riffittelyyn, tämä on kaikkiaan aika karkeaa hommaa. Rumpali Andy on enemmän raskaan musiikin ja punkin ystävä. Tämä tuo musiikkiin lisää vaikutteita ja tietynlaista räimettä. Samoin itse olen saanut runsaasti vaikutteita esimerkiksi Black Sabbathilta ja tuoreemmista bändeistä esimerkiksi Black Keysiltä. Myös pääkonsertissa soittavaa North Mississippi Allstarsia on tullut kuunneltua paljon." Jukka kertoo. "Suurimmat vaikuttajat ovat kuitenkin Mississippi bluesin kantaisät, esimerkiksi R.L. Burnside ja T-Model Ford."
Kuva: Leif Laaksonen
Jukan soitin ei myöskään muistuta tavanomaista kitaraa. "Olen vuodesta 2009 alkaen käyttänyt John Lowen valmistamia Lowbow-kitaroita. Oikeastaan en haluaisi kutsua kitaroitani sikarilaatikkokitaroiksi, vaikka ne sitä kai määritelmältään olisivatkin. Lowbow -kitarat ovat vaan aivan toista luokkaa verrattuina kadunkulmissa myytäviin kitaroihin, jotka kelpaavat lähinnä koristeiksi. Kitaroiden ainutlaatuinen soundi syntyy esimerkiksi siitä, että Lowe tekee itse omat kitaramikkinsä, mitä harvoin näkee. Vanhin Lowbow-kitarani on vuodelta 2009 ja on edelleen kiin uusi." Jukka hehkuttaa työvälinettään. "Oikeastaan kitaran ominaisuudet vaikuttivat siihen, miksi bändin mudoksi valikoitui duo. Lowbowlla pystyy soittamaan sekä bassot että kitarat, jolloin basisti muuttui tarpeettomaksi".
Bändi on kiertänyt myös mittavasti maailmaa kahdeksan vuoden urallaan. "Minulle kansainvälisyys on luonnollinen osa soittamista. Olen viettänyt suuren osan vuodesta ulkomailla jo pienestä pitäen, joten ulkomailla soittaminen ei sinällään eroa Suomessa soittamisesta. Olemme soittaneet jenkeissä bluesfestivaaleilla, Englannissa, Tsekissä ja esimerkiksi Katmandussa. Ei se skene kovin paljon eroa vaikka paikat voivat kuullostaa eksoottisilta." Jukka kertoo. "Alternative bluesin soittajat ovat maailmalla aika samankaltaista jengiä. Esimerkiksi Suomessa järjestämme Floating Cockroach -festivaalia, jossa paljon mainstreamista erottuvia bluesbändejä".
Puistobluesiin saapuvalle yleisölle Jukka lupaa vain antaa kaikkensa. "Edellisellä keikalla blueskadulla myimme kokonaiset 45 CD:tä keikan jälkeen ja nimmarijono oli älyttömän pitkä. Samanlaista meininkiä toivotaan tietty niemessäkin. Minulla on huikean iso arvostus festaria ja sitä järjestäviä vapaaehtoisia kohtaan, upeaa että painetaan duunia musiikin eteen. Aion vetää täysillä ja katsoa mihin se riittää." Jukka päättää.
"Anna mulle typeriä runoja,aikaa anna mulle ontuva laupeus. Anna mulle divareiden pinojen alta pölyinen, viisas, vanha surusilmäinen kauneus”
Tuure Kilpeläinen on yksi Jani Öhmanin suosikkiartisteista ja sanat uusimman levyn nimibiisiin löytyvät etsimättä. Janin musiikkimaku on laaja, eniten kiinnostavat blues, rock ja pop. Parikymppinen Jani on ollut blueseissa aiemminkin ja tällä kertaa kadulla kiinnostaa erityisesti levyteltan tarjonta. Mukaan kotiinviemisiksi lähti mm. Totoa ja Madonnaa.
Jani Öhman odottaa Puistobluesissa eniten Kakarabluesia, jossa esiintyjänä tänä vuonna on Herra Heinämäen lato-orkesteri.
Simo-Pekka Sunila, kohta 22v., on ollut blueseissa mukana myös talkoolaisena, kolmena kesänä hän on ollut sunnuntaina Vanhankyläniemessä purkutalkoissa. Miehen lempimusiikkia on Eagles ja Beatles, tällä kertaa levykojusta tarttui mukaan Miles Davisin levy. Jani ja Simo-Pekka ovat tulleet blueseihin yhdessä ohjaajien Osku Kuuselan ja Jussi Virtasen kanssa Pornaisista Kepakodista.
Bluesmenossa mukana vasemmalta ohjaaja Osku Kuusela,Simo-Pekka Sunila, Kepakodin toiminnanjohtaja Jussi Virtanen ja Jani Öhman
Kepakoti on kehitysvammaisille nuorille aikuisille tarkoitettu palvelukoti. Asukkaita kodissa on 21 ja vakituista henkilökuntaa saman verran. Kepakodista vieraillaan paljon erilaisissa tapahtumissa, sekä kaikille avoimissa että erityisesti kehitysvammaisille suunnatuissa. Tapahtumiin osallistuminen vaatii paljon ennakkosuunnittelua ja valmistautumista, esimerkiksi ruokailut ja kulkemiset on mietittävä tarkasti etukäteen. Kun kaikki toimii hyvin, ei esimerkiksi discoilta poikkea juurikaan muiden kaveriporukalla bileisiin lähtevien nuorten illoista; tavataan tuttuja, pidetään hauskaa ja solmitaan uusia suhteita.
Puistoblueseihin Kepakodista tullaan tänä vuonna muutamassa ryhmässä. Keskiviikkona Jani ja Simo-Pekka kävivät kadulla työtoiminnan virikeosuuden muodossa, myöhemmin tällä viikolla Blueskatua pääsee mittailemaan myös vähän isompi ryhmä. Lauantaiseen pääkonserttiin toivotaan voivan osallistua mahdollisimman monen asukkaan.
Pääkonserttiin osallistumisen Kepakotilaisille mahdollistaa tänäkin vuonna Caruna.
Kimmo Kokko on tuttu monille järvenpääläisille esimerkiksi rautakoura -kilpailujen järjestäjänä, mutta harva tietää miehen olevan yksi niitä harvoja, jotka ovat osallistuneet jokaiseen Puistobluesin pääkonserttiin.
Kimmo Kokko. Kuva: Veio Eronen
Puistobluesblogi tapasi aina hyväntuulisen Kimmon blueskadulla Rautakourateltalta. Kimmo on ollut blueskadulla jo vuodesta 1998 alkaen joka kerta ja on rautakouratoiminnan perustaja. Onpa mies myös kahden kansainvälisen sormivoimaliiton hyväksymä tuomarikin lajin kansainvälisissä kilpailuissa.
Katso Kimmon vihjeet uudelle pääkonserttikävijälle, mitä pitäisi muistaa kun lähtee tänä vuonna diggailemaan Little Steveniä:
Kimmo osallistui ensimmäiseen pääkonserttiin 18-vuotiaana lähinnä sattuman kautta. Sen jälkeen hän on kokenut tärkeäksi osallistua, kun omassa kaupungissa järjestetään tällainen huikea kansainvälinen tapahtuma. "Tämä on huippujuttu omassa kaupungissa! Vielä kun oma musiikkimakukin osuu festareiden esiintyjien kanssa yhteen, mikä olisi parempaa." Kimmo toteaa.
Mieleenpainuvin blueskokemus oli toimiminen John Lee Hookerin henkivartijana kymmenen minuutin ajan vuonna 1991. Kimmo oli talkoolaisena järjestysmiehenä, kun Hooker lähtikin yllättäen backstagelta yleisön joukkoon. Henkilösuojauskokemusta omaavana henkilönä Kimmo osasi toimia yllättävässäkin tilanteessa ja rento tähtiartisti kiitteli asiantuntevasta palvelusta tilanteen jälkeen.
John Lee Hooker backstagella 1991. Kuva: Auvo Lukki.
"Muita mieleenpainuneita artisteja olivat Albert Collins vuonna 1982. Myös ensimmäinen ulkomaalainen artisti Eddie Boyd oli vuonna 1979 kova juttu. Jätkä veteli settinsä silloin traktorin lavalta, joka toimi esiintymislavana" Kimmo muistelee. "Myös nuorena miehenä Chicago Overcoatin keulilla esiintynyt Pepe Ahlqvist veti hienon setin ensimmäisissä blueseissa 1978. Oli hienoa ja harvinaista, kun suomalainen mies lauloi bluesia noin komeasti."
"Alusta alkaen Puistobluesissa on ollut hyvä tunnelma, ei täällä esimerkiksi mitään järjestyshäiriöitä ole ollut oikeastaan koskaan. Aina on ollut mukavan rauhallista." Kimmo pohdiskelee. "Talkoolaishenki on ollut tosi hyvä koko 40 vuoden ajan. Hienoa nähdä vuosittain tuttuja kadulla ja niemessä." Kimmo päättää.
