Lämpimiä sävyjä, suoraa tunnetta ja kokeilunvapautta.
Puistoblues
hellii kesällä 2016 yleisöä tuomalla lavalle kaikuja 60- ja 70-luvun rock &
rollista villeillä improvisaatioilla lupaavan nuoren kitaristin J. D. Simon ja
hänen nimikkobändinsä SIMO:n muodossa. SIMO:n soundia on kuvattu ”sielukkaan psykedeeliseksi blues rockiksi”
(RollingStone, 27.10.2014) ja suhteellisen lyhyestä historiastaan huolimatta
SIMO:a on jo verrattu sellaisiin suurnimiin kuin Grateful Dead, Stevie Ray
Vaughan, Phihs ja Fleetwood Mac.
SIMO:n
live-esiintymisiä on ylistetty molemmin puolin Atlanttia, keikkakuvausten adjektiivien
ollessa pelkkiä superlatiiveja. Marraskuussa 2015 St. Moritz Clubilla Lontoossa
soitetun keikan jälkeen todettiin ”SIMO:n
ilmentävän rock & rollin todellista
henkeä ennen sen lokeroitumista ja hautautumista levy-yhtiöihin.” (http://getreadytorock.me.uk/blog/2015/11/gig-review-simo-st-moritz-club-london-23-november-2015/)
Bändin
johtohahmo J. D. Simo syntyi Chicagossa vuonna 1985 ja aloitti kitaransoiton
viisivuotiaana. Chicagon blues-klubien kasvatti soitti jo 10-vuotiaana rivimuusikkona
vanhempien muusikoiden bändeissä. 15-vuotiaana hän vanhempiensa vastustelusta
huolimatta lopetti lukion kesken, perusti ensimmäisen oman bändinsä ja
seuraavat kuusi vuotta kuluivatkin käytännössä keikkabussissa asuen. Alaikäisen
kitaristin oli luonnollisesti vaikea saada keikkaa ja hän joutui joskus jopa
soittamaan kitaraansa baarin ulkopuolella muun bändin esiintyessä lavalla.
Vuonna 2006 Simo muutti Nashvilleen ja toimi sessiomuusikkona vaihtelevalla
menestyksellä, joutuen välillä turvautumaan katusoittamiseen, jotta saisi
vuokransa maksettua. J.D. Simo on itse todennut kovimman koulunsa olleen The
Don Kelley Band, jossa hänestä ruoskittiin esiin todellinen muusikko.
Vankasta
soittokokemuksestaan huolimatta J.D. Simo ei ole koskaan halunnut olla
sooloartisti, vaan uskoo bändin olevan aina jotain jäseniään suurempaa. SIMO:n
juuret juontavat alkuvuoteen 2010, jolloin basisti Frank Swart pyysi Simon
jamisessioon yhdessä rumpali Adam Abrashoffin kanssa. Jammailtuaan kolme tuntia
kirjaimellisesti yhtä soittoa kolmikko päätti perustaa bändin. Loppuvuodesta
2011 bändi julkaisi ensimmäisen, bändin nimeä kantavan, levynsä SIMO:n ja vuoteen 2015 mennessä bändi
lämmitteli yleisöä mm. Gregg Allmanin ja Deep Purplen keikoilla ja esiintyi
Bonnaroo festivaaleilla Tenneseessä.. Frank Swartin lähdettyä bändistä Elad
Shapirosta tuli SIMO:n uusi basisti.
Tammikuussa
2016 julkaistu Let Love Show the Way
on bändin toinen kokopitkä albumi. J.D. Simo ei usko levyjen editoimiseen ja Let Love Show the Way onkin lähes
kokonaan nauhoitettu livenä. Kuten legendaariset vertailukohtansa SIMO
kannustaa faneja nauhoittamaan bändin keikkoja ja jakamaan niitä internetissä.
”Improvisaatiomme eivät tule koskaan tule
toistamaan itseään, joskus saatamme soittaa jotain kappaletta 7-8 minuuttia,
joskus taas venytämme sen 40 minuuttiin.” (http://bluesdoodles.com/tour-dates/simo-let-love-show-the-way-album-preview/)
J. D. Simon soololevytykset: Burning Live (EP
,2000) One Night Stand (2002) The Other Side of Me (2004) J.D. Simo Live!
(2005)
Teksti: Minna Paasio
Kuvat: SIMO / Mascot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti