Puistoblues-blogissa ajankohtaisia juttuja Suomen suurimmasta talkoovoimin järjestettävästä musiikkifestivaalista. Blues raikuu Vanhankylänniemessä joka vuosi juhannuksen jälkeisellä viikolla huipentuen lauantain pääkonserttiin. Puistoblues
Kepalaiset ovat käyneet Puistobluesissa joka vuosi Kepakodin perustamisesta lähtien. Nyt järjestetty 40v juhlakonsertti oli viides pääkonsertti, johon olemme ottaneet osaa. Kolmena ensimmäisenä vuonna ansaitsimme lippumme talkootyöllä. Meidän hommamme oli purkaa pöytiä ja tuoleja olutteltoista sunnuntaisissa Vanhankylänniemen purkutalkoissa. Nyt toista kertaa olemme Carunan ja Diggareiden kutsuvieraina, joten bluesien jälkeisen sunnuntain olemme saaneet ottaa nyt rennommin.
Puistoblues- fiiistelymme alkoi tänäkin vuonna meillä perinteisesti jo pääkonserttia edeltäneenä keskiviikkona, jolloin Blueskatu avattiin. Kävimme jollain kokoonpanolla jokaisena kolmena päivänä nauttimassa kadulla ilmaiskonserteista ja markkinahumusta.
Lauantain pääkonserttiin osallistumisen suunnitteleminen oli aloitettava tänäkin vuonna hyvissä ajoin. Aikataulut, eväät, ohjaajien lukumäärä, kyydit ym. käytännön asiat on tällaisilla retkillä oltava mietittynä valmiiksi etukäteen, jottei kaaosta pääsisi syntymään. Väkijoukko, jonottaminen ja kovat äänet tuovat jo yksinään lisäjännitystä osalle asukkaistamme, joten ennakkovalmistelut ovat tärkeässä roolissa kokonaisuuden onnistumisen kannalta.
Itse päätapahtuma sujui joukkiollamme loistavasti. Olimme edellisiltä vuosilta oppineet, että lounas kannattaa syödä ennen konserttia Kepakodilla ja panostaa piknikillä lähinnä herkkuihin ja muihin naposteltaviin. On aina suhteellisen haastavaa siirtyä ison joukon kanssa viltiltä kojuille syömään, kun osa porukasta kulkee vielä pyörätuolilla. Kun ravitsemuspuoli on hoidettu etukäteen, voi konsertissa sitten keskittyä siihen oleelliseen eli musiikista diggailuun. Tänä vuonna olimme paikalla Micke Björklöf & Blue Stripin aikaan, jonka keikka näytti olevan kovasti asukkaidemme mieleen, ainakin jos tanssimisen määrästä voi jotain päätellä.
Puistoblues on ollut meille aina mieluinen tapahtuma. Olemme kokeneet olleemme erittäin tervetulleita ja meidän erityistarpeemme on otettu hyvin huomioon. Kiitos JBJD ja Caruna tästä hienosta elämyksestä!
Teksti: Jussi Virtanen (Kepakoti Oy, toiminnanjohtaja)
Kepakotilaisten matkan PuistoBluesiin mahdollistaa tänäkin vuonna Caruna.
Festivaalin ulkomaalaiset esiintyjät ihmettelevät vuodesta toiseen, miten tämän kokoinen festivaali pystytään pienessä Suomessa järjestämään vapaaehtoisten voimin. Miten ihmiset tekevät uskomattoman työmäärän festivaalin eteen? Miten kaikkialla näkyy hymyileviä ihmisiä?
Puistobluesin fiilis syntyy vapaaehtoisuudesta. Siitä työstä, jonka te talkoolaiset teette festivaalin eteen. Se on Puistobluesin henki ja se on Puistobluesin ihme. Sitä ihmettä pääsivät tänään todistamaan Vanhankylänniemeen saapuneet 5 500 kuulijaa.
North Mississippi Allstars. Kuva: Timo Happonen
Vuosi oli haastava
Siitä huolimatta, että järjestelyt onnistuivat miltei täydellisesti, kävijämäärä jäi tavoitteesta. Syytä kävijämäärän vähäisyyteen voidaan arvailla, mutta voidaan sanoa tämän vuoden olleen haasteellinen monessa mielessä. Useat suuret tapahtumat ajoittuvat Puistobluesin kanssa samaan aikaan ja sää ei ollut meidän kannaltamme paras mahdollinen. Tarkempien analyysien aika on myöhemmin.
Festivaalin tulevaisuus ei ole uhattuna ja työmme juurimusiikin eteen tulee jatkumaan myös tulevina vuosina. Jatkamme festivaalin kehittämistä ja siihen tarvitsemme jokaisen talkoolaisen kokemuksia ja ajatuksia. Miten sinä kehittäisit festivaalia? Minkä sinä haluaisit nähdä olevan eri tavalla ensi vuonna? Lähetä omat ajatuksesi sähköpostilla info@puistoblues.fi. Tehdään yhdessä ensi vuoden blueseista kaikkien aikojen parhaat.
Kuva: Seppo Lindfors
Kiitos
Kävin festivaalipäivän aamuna kaupungin vastaanotolla, jossa kaupunginjohtaja ja kaupunginhallitus esittivät meille organisaationa kiitokset kaikesta siitä, mitä olemme kaupungille tuoneet.
Haluan esittää omasta ja diggareiden hallituksen puolesta vilpittömän kiitoksen kaikille talkoolaisille. Lainaan tähän erästä facebookin kommentoijaa, joka kommentoi julkaisuamme, jossa kysyimme "Mikä on parasta blueseilla?"
Tähän on helppo yhtyä.
Miikka Porkka
Järvenpään Blues-Jazz Diggarit ry
Puheenjohtaja
Kaupunginjohtaja Erkki Kukkonen julistaa bluesfiiliksen. Kuva: Seppo Lindfors
Agents on yhtye, joka vähintään nimenä on tuttu jokaiselle aikuiselle suomalaiselle. Vuonna 1979 perustettu yhtye on tehnyt lukuisia menestyslevyjä ja jättänyt jälkensä Suomen rautalankahistoriaan. Puistobluesiin Agents saapuu ainutkertaiselle blueskeikalle Mr. Breathlessin ja Esa Kuloniemen sävykkäässä seurassa.
Köyhien ystävistä Agentsiksi
Agents sai alkunsa Tuomari Nurmion ja Köyhien ystävien päättäessä yhteistyönsä. Bändin alkuperäiskokoonpanossa olivat Köyhien ystävissä soittaneet Esa Pulliainen, Hans Etholén ja Juha Takanen sekä Kai Pulliainen, Jukka Ollila ja Pekka Rytkönen. Yhtyeen nimeä kantanut esikoisalbumi Agents julkaistiin vuonna 1980. Levynjulkaisua seuraavana vuonna Agents ryhtyi Rauli ´Badding´ Somerjoen taustaorkesteriksi. Vuonna 1982 julkaistiin albumi Ikkunaprinsessa. Vuonna 1983 Tähdet, tähdet -albumin kappaleista lähes kaikki olivat Esa Pulliaisen sovittamia. Somerjoen kanssa Agents julkaisi vielä yhden levyn, Laivat-albumin, vuonna 1983, joskin salanimellä Young Beats.
Klubikeikka Mikkelissä. Kuva: Kalevi Moilanen
Suursuosio Sorsakosken kanssa
Jo ennen yhteistyön päättymistä Somerjoen kanssa Agents oli esiintynyt muutaman kerran solistinaan Topi Sorsakoski. Sorsakoskesta tuli Agentsin vakituinen solisti 1985 ja viimeistään vuonna 1986 julkaistu albumi In Beat nosti Agentsin koko kansan tietoisuuteen. In Beat on yli 125 000 kappaleen myynnillä yksi Suomen myydyimmistä kotimaisista äänitteistä. Topi Sorsakosken kanssa Agents julkaisi -87 levyn nimeltä Besame Mucho (jolta ei kuitenkaan kyseistä kappaletta löydy), -88 Popin sekä vuonna 1990 albumin Half and Half, jolla puolet kappaleista on laulettuja, puolet instrumentaalisia.
Agents & Topi Sorsakoski: Surujen kitara.
Jorma Kääriäisestä tähän päivään
Vuonna 1992 Agentsin solistiksi tuli Jorma Kääriäinen. Kääriäisen aika Agentsissa jatkui vuoteen 2006 saakka ja tuotti useita hittejä, kuten vuonna 2009 kaikkien aikojen Agents-hitiksi Iskelmäradiossa äänestetty Päivin öin, Tähti Kaukainen, ja King Creole. Vuosina 1998-2002 Agents esiintyi useasti Laulava sydän -nimisessa televisio-ohjelmassa, jonka pohjalta tehty samanniminen levy myi vuonna -99 kultalevyyn oikeuttavan määrän.
Agents & Jorma Kääriäinen: King Creole
Vuodesta 2008 Agentsin solistina on laulanut aiemmin Whistle Bait -yhtyeessä toiminut Vesa Haaja. Haajan lisäksi nykykokoonpanoon kuuluvat Pulliaiset Esa ja Kai kitarassa ja bassossa, sekä rumpali Jari Kepa Kettunen. Viime vuonna Agents julkaisi 24. studioalbuminsa nimeltä Blue.
Vanhankylänniemessä nähdään ainutlaatuinen yhdistelmä, kun Agentsin kanssa lavalle nousevat rock´n roll-pianisti, vuoden 1994 Helsingin rock-kuninkaaksikin kruunattu Mr. Breathless sekä Bluesministeri Esa Kuloniemi. Koska kokoonpano on ainutkertainen, ennen lauantaita voi oikeastaan vain kuvitella, kuinka ammattitaitoisen juurevaa ja mukaansatempaavaa meininkiä on luvassa. Sopivalle taajuudelle voi virittäytyä vaikkapa kuuntelemalla Bluesministerin uusimpia jaksoja Yle Areenassa.
Puistobluesblogi sai langan päähän mustan joen bluesmiehen, joka tulee rouhimaan juurevaa bluesiaan Puistobluesin juhlavuoden pääkonsertissa. Mikä on Black River Bluesmanin tarina?
Candy Box Blues, jonka sanat teki Jukan 10-vuotias poika.
"Stagenimenihän periytyy suoraan kotipaikastani. Olen kotoisin Mustiosta, joka taas ruotsiksi on Svartå ja se käännettynä englanniksi on Black River." Jukka Juhola kertoo. "Bändin musiikki perustuu pitkälti yksinkertaiseen riffittelyyn, tämä on kaikkiaan aika karkeaa hommaa. Rumpali Andy on enemmän raskaan musiikin ja punkin ystävä. Tämä tuo musiikkiin lisää vaikutteita ja tietynlaista räimettä. Samoin itse olen saanut runsaasti vaikutteita esimerkiksi Black Sabbathilta ja tuoreemmista bändeistä esimerkiksi Black Keysiltä. Myös pääkonsertissa soittavaa North Mississippi Allstarsia on tullut kuunneltua paljon." Jukka kertoo. "Suurimmat vaikuttajat ovat kuitenkin Mississippi bluesin kantaisät, esimerkiksi R.L. Burnside ja T-Model Ford."
Kuva: Leif Laaksonen
Jukan soitin ei myöskään muistuta tavanomaista kitaraa. "Olen vuodesta 2009 alkaen käyttänyt John Lowen valmistamia Lowbow-kitaroita. Oikeastaan en haluaisi kutsua kitaroitani sikarilaatikkokitaroiksi, vaikka ne sitä kai määritelmältään olisivatkin. Lowbow -kitarat ovat vaan aivan toista luokkaa verrattuina kadunkulmissa myytäviin kitaroihin, jotka kelpaavat lähinnä koristeiksi. Kitaroiden ainutlaatuinen soundi syntyy esimerkiksi siitä, että Lowe tekee itse omat kitaramikkinsä, mitä harvoin näkee. Vanhin Lowbow-kitarani on vuodelta 2009 ja on edelleen kiin uusi." Jukka hehkuttaa työvälinettään. "Oikeastaan kitaran ominaisuudet vaikuttivat siihen, miksi bändin mudoksi valikoitui duo. Lowbowlla pystyy soittamaan sekä bassot että kitarat, jolloin basisti muuttui tarpeettomaksi".
Bändi on kiertänyt myös mittavasti maailmaa kahdeksan vuoden urallaan. "Minulle kansainvälisyys on luonnollinen osa soittamista. Olen viettänyt suuren osan vuodesta ulkomailla jo pienestä pitäen, joten ulkomailla soittaminen ei sinällään eroa Suomessa soittamisesta. Olemme soittaneet jenkeissä bluesfestivaaleilla, Englannissa, Tsekissä ja esimerkiksi Katmandussa. Ei se skene kovin paljon eroa vaikka paikat voivat kuullostaa eksoottisilta." Jukka kertoo. "Alternative bluesin soittajat ovat maailmalla aika samankaltaista jengiä. Esimerkiksi Suomessa järjestämme Floating Cockroach -festivaalia, jossa paljon mainstreamista erottuvia bluesbändejä".
Puistobluesiin saapuvalle yleisölle Jukka lupaa vain antaa kaikkensa. "Edellisellä keikalla blueskadulla myimme kokonaiset 45 CD:tä keikan jälkeen ja nimmarijono oli älyttömän pitkä. Samanlaista meininkiä toivotaan tietty niemessäkin. Minulla on huikean iso arvostus festaria ja sitä järjestäviä vapaaehtoisia kohtaan, upeaa että painetaan duunia musiikin eteen. Aion vetää täysillä ja katsoa mihin se riittää." Jukka päättää.
"Anna mulle typeriä runoja,aikaa anna mulle ontuva laupeus. Anna mulle divareiden pinojen alta pölyinen, viisas, vanha surusilmäinen kauneus”
Tuure Kilpeläinen on yksi Jani Öhmanin suosikkiartisteista ja sanat uusimman levyn nimibiisiin löytyvät etsimättä. Janin musiikkimaku on laaja, eniten kiinnostavat blues, rock ja pop. Parikymppinen Jani on ollut blueseissa aiemminkin ja tällä kertaa kadulla kiinnostaa erityisesti levyteltan tarjonta. Mukaan kotiinviemisiksi lähti mm. Totoa ja Madonnaa.
Jani Öhman odottaa Puistobluesissa eniten Kakarabluesia, jossa esiintyjänä tänä vuonna on Herra Heinämäen lato-orkesteri.
Simo-Pekka Sunila, kohta 22v., on ollut blueseissa mukana myös talkoolaisena, kolmena kesänä hän on ollut sunnuntaina Vanhankyläniemessä purkutalkoissa. Miehen lempimusiikkia on Eagles ja Beatles, tällä kertaa levykojusta tarttui mukaan Miles Davisin levy. Jani ja Simo-Pekka ovat tulleet blueseihin yhdessä ohjaajien Osku Kuuselan ja Jussi Virtasen kanssa Pornaisista Kepakodista.
Bluesmenossa mukana vasemmalta ohjaaja Osku Kuusela,Simo-Pekka Sunila, Kepakodin toiminnanjohtaja Jussi Virtanen ja Jani Öhman
Kepakoti on kehitysvammaisille nuorille aikuisille tarkoitettu palvelukoti. Asukkaita kodissa on 21 ja vakituista henkilökuntaa saman verran. Kepakodista vieraillaan paljon erilaisissa tapahtumissa, sekä kaikille avoimissa että erityisesti kehitysvammaisille suunnatuissa. Tapahtumiin osallistuminen vaatii paljon ennakkosuunnittelua ja valmistautumista, esimerkiksi ruokailut ja kulkemiset on mietittävä tarkasti etukäteen. Kun kaikki toimii hyvin, ei esimerkiksi discoilta poikkea juurikaan muiden kaveriporukalla bileisiin lähtevien nuorten illoista; tavataan tuttuja, pidetään hauskaa ja solmitaan uusia suhteita.
Puistoblueseihin Kepakodista tullaan tänä vuonna muutamassa ryhmässä. Keskiviikkona Jani ja Simo-Pekka kävivät kadulla työtoiminnan virikeosuuden muodossa, myöhemmin tällä viikolla Blueskatua pääsee mittailemaan myös vähän isompi ryhmä. Lauantaiseen pääkonserttiin toivotaan voivan osallistua mahdollisimman monen asukkaan.
Pääkonserttiin osallistumisen Kepakotilaisille mahdollistaa tänäkin vuonna Caruna.
Kimmo Kokko on tuttu monille järvenpääläisille esimerkiksi rautakoura -kilpailujen järjestäjänä, mutta harva tietää miehen olevan yksi niitä harvoja, jotka ovat osallistuneet jokaiseen Puistobluesin pääkonserttiin.
Kimmo Kokko. Kuva: Veio Eronen
Puistobluesblogi tapasi aina hyväntuulisen Kimmon blueskadulla Rautakourateltalta. Kimmo on ollut blueskadulla jo vuodesta 1998 alkaen joka kerta ja on rautakouratoiminnan perustaja. Onpa mies myös kahden kansainvälisen sormivoimaliiton hyväksymä tuomarikin lajin kansainvälisissä kilpailuissa.
Katso Kimmon vihjeet uudelle pääkonserttikävijälle, mitä pitäisi muistaa kun lähtee tänä vuonna diggailemaan Little Steveniä:
Kimmo osallistui ensimmäiseen pääkonserttiin 18-vuotiaana lähinnä sattuman kautta. Sen jälkeen hän on kokenut tärkeäksi osallistua, kun omassa kaupungissa järjestetään tällainen huikea kansainvälinen tapahtuma. "Tämä on huippujuttu omassa kaupungissa! Vielä kun oma musiikkimakukin osuu festareiden esiintyjien kanssa yhteen, mikä olisi parempaa." Kimmo toteaa.
Mieleenpainuvin blueskokemus oli toimiminen John Lee Hookerin henkivartijana kymmenen minuutin ajan vuonna 1991. Kimmo oli talkoolaisena järjestysmiehenä, kun Hooker lähtikin yllättäen backstagelta yleisön joukkoon. Henkilösuojauskokemusta omaavana henkilönä Kimmo osasi toimia yllättävässäkin tilanteessa ja rento tähtiartisti kiitteli asiantuntevasta palvelusta tilanteen jälkeen.
John Lee Hooker backstagella 1991. Kuva: Auvo Lukki.
"Muita mieleenpainuneita artisteja olivat Albert Collins vuonna 1982. Myös ensimmäinen ulkomaalainen artisti Eddie Boyd oli vuonna 1979 kova juttu. Jätkä veteli settinsä silloin traktorin lavalta, joka toimi esiintymislavana" Kimmo muistelee. "Myös nuorena miehenä Chicago Overcoatin keulilla esiintynyt Pepe Ahlqvist veti hienon setin ensimmäisissä blueseissa 1978. Oli hienoa ja harvinaista, kun suomalainen mies lauloi bluesia noin komeasti."
"Alusta alkaen Puistobluesissa on ollut hyvä tunnelma, ei täällä esimerkiksi mitään järjestyshäiriöitä ole ollut oikeastaan koskaan. Aina on ollut mukavan rauhallista." Kimmo pohdiskelee. "Talkoolaishenki on ollut tosi hyvä koko 40 vuoden ajan. Hienoa nähdä vuosittain tuttuja kadulla ja niemessä." Kimmo päättää.
Kaksi vuotta Lynyrd Skynyrdin jälkeen Järvenpään Blues-Jazz Diggarit näyttivät, että kyse ei ollut vain yksittäisestä sattumasta ja Vanhankylänniemeen kiinnitettiin jälleen loppuunmyynnin varmistavat esiintyjät. Pääkonsertin esiintyjälistassa oli vain yksi suomalainen ja kolme jenkkiartistia.
Vajaassa parissakymmenessä vuodessa diggareiden kyläjuhlasta kasvoi tuhansien kuulijoiden monipäiväinen festari. Vuonna 1988 otettiin ensimmäiset askeleet Blueskadun suuntaan ilmaisten katukonserttien muodossa ja 1996 Puistoblues oli jo viisipäiväinen tapahtuma, jota kaupungilla ei voinut olla huomaamatta. Huomaamatta tapahtuma ei jäänyt myöskään suurelta yleisöltä ja ensimmäistä kertaa Puistoblues myytiin loppuun jo ennakkomyynnissä.
Puistobluesblogi on Järvenpään Blues-Jazz Diggareiden oma tiedotuskanava, joka pyrkii jatkamaan esimerkiksi Blazz -lehden perinteitä, tuoden esille festivaalin esiiintyjiä, henkilöitä ja historiaa. Tämä on ensimmäinen osa festivaalin 40-vuotisen historian avainvuosia käsittelevästä blogisarjasta.
Toim. huom! Ensimmäisestä vuodesta ei ole jälkipolville säästynyt merkittävästi valokuvamateriaalia, joten jutun kuvituksessa on käytetty kuvia vuosilta 1978-1982.
Puistobluesin 40-vuotisjuhlakonsertissa Vanhankylänniemessä 1.7.2017 lavalle nousevat Little Stevenin lisäksi Delta-bluesin nuoret lähettiläät North Mississippi Allstars, legendaarinen Agents spesiaaliblueskokoonpanossaan, Suomibluesin allstars-kokoonpano SF Blues sekä kovassa kansainvälisessä nosteessa oleva Micke Björklöf & Blue Strip.
Juttusarjan ensimmäisessä osassa kerroimme Little Stevenin musiikkiurasta aina 1990-luvun loppuun saakka. Toisessa osassa keskityimme 2000-luvun tapahtumiin aina tämän vuoden Puistobluesiin asti. Tässä kolmannessa, ja viimeisessä, osassa yritämme keskittyä Little Stevenin uraan musiikkipiirien ulkopuolella, vaikka kirjoittajana täytyy myöntää sen olevan ajoittain jopa mahdotonta.
” [Music]..it is perhaps the only art form where races, classes and genders find common ground”
Osa 3: Ihmisoikeusaktivisti ja näyttelijä
Sun Citystä..
Van Zandtin ihmisoikeusaktivistin ura alkoi näkyvämmin 1980-luvun alussa. Erottuaan E Street Bandista, hän kohdisti huomionsa Etelä-Afrikan tilanteeseen ja otti osaa sen hallituksen apartheidpolitiikan vastaiseen liikkeeseen. Van Zandt perusti ystävänsä, tuottaja Arthur Bakerin kanssa järjestön nimeltä Artists United Against Apartheid. Järjestön näkyvin mielenilmaus oli 1985 julkaistu albumi Sun City.
Albumi sai nimensä Etelä-Afrikassa tuohon aikaan toimineelta, rikkaille valkoihoisille suunnatulta, viihdekeskukselta ja lomakohteelta, jossa toimi mm. kasino, yökerho ja kylpylöitä. Etelä-Afrikan harjoittaman apartheid – politiikan vuoksi mm. YK:n boikottilistalla olevassa lomakohteessa esiintyi kuitenkin useita kuuluisia länsimaisia artisteja, kuten Rod Stewart, Frank Sinatra ja Elton John. Van Zandt keräsi Bakerin kanssa Sun City albumille esiintymään lopulta lähes 50 artistia, jotka vannoivat, etteivät koskaan esiintyisi Sun City - lomakohteessa. Sun Cityn piti alun perin olla ainoastaan yhden kappaleen mittainen, mutta lahjakkaiden esiintyjien kerääntyessä tukemaan hanketta, paisui se jälkipolvien tuntemaksi albumiksi. Albumilla esiintyivät mm. Lou Reed, Bob Dylan, Bono, Bruce Springsteen, Ringo Starr, Keith Richards, Joey Ramone, Miles Davis ja Run-D.M.C. Suomalaisedustuskin albumilla on, sillä Michael Monroe kuului myös levyn artistikaartiin.
Sun City, virallinen musiikkivideo.
Vaikka Sun City ei lopulta kasvanut huikean suosituksi, sijoittui se kuitenkin Billboard 200-listalla sijalle 31 ja on nimetty mm. Rolling Stones-lehden toimesta 1980-luvun parhaiden albumien joukkoon sijalle 100. Tavoitteensa puolesta Sun City-albumi keräsi yli miljoona dollaria ja onnistui herättämään apartheidin-politiikan vastaista huomiota. Sun City levyn äänittämisestä tehtiin myös dokumentti, joka hienoisten alkuvaikeuksien jälkeen saatiin levitykseen 1987. Kun Etelä-Afrikan apartheid - politiikkaan harjoittava hallitus kaatui 1994 Sun City albumi ja Artists United Against Apartheid järjestö lakkasivat olemasta aktiivisia puheenvuoroja maailmanpolitiikasta ja painuivat osaksi historiaa.
..taiteiden kunniatohtoriksi
1980-luku oli Van Zandtin elämässä muutenkin poliittisen aktiivisuuden aikaa. Lakattuaan soittamasta Pomon kanssa, hän lähti kiertämään sodasta ja nälänhädästä kärsivää maailmaa. Van Zandt kiersi Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa arvostellen USA:n ulkopolitiikan ja sotilaallisen läsnäolon vaikutuksia. Hän teki matkoiltaan useita kappaleita muille artisteille, kuten Jimmy Cliffille (Jamaikan polttoainemellakoista) ja Brian Setzerille (USA:ssa työskentelevistä meksikolaissiirtolaisista).
YK on kahdesti palkinnut Little Stevenin hänen työstään ihmisoikeuksien puolesta. Lisäksi sekä Los Angelesin että Atlantan pormestarit ovat palkinneet hänet työstään rasismia vastaan. Aktiivisen poliittisen vaikuttamisen aikaan mahtuu useita merkittäviä tapahtumia ja Van Zandt on itse todennut New York Timesin haastattelussa vuonna 2000 jääneensä nyt eläkkeelle politiikasta:
"We were really successful. People were asking me to be on the board of this organization or that. Which was much too serious. It can become a career in itself if you're not careful. That's not what I'd been in it for. When Mandela was released from jail, it was like, 'Enough. It's over. Let's walk away. Let's be good winners." Lähde
Van Zandt on urallaan saavuttanut kymmeniä erilaisia palkintoja. Tässä hänet palkitaan elämänurastaan paikallisen kulttuurin edistäjänä New Jerseyssä vuonna 2008.
Viimeaikaiset uutiset USA:sta puhuvat kuitenkin vahvasti vielä sen puolesta, etteivät vanhat tavat helpolla unohdu. Vuonna 2016 Bruce Springsteen ja the E Street Band peruivat esiintymisensä Pohjois-Carolinan osavaltiossa voimaan astuneen transsukupuolisia ja seksuaalisia vähemmistöjä syrjivän lain myötä. Yhtyeestä (virallisen tiedotteen lisäksi) puhemiehenä toimi Van Zandt, joka sanoi konsertin perumisen olleen ainoa tapa saada ihmiset ymmärtämään ja heräämään todellisuuteen:
”Valitettavasti vain aiheuttamalla taloudellista vahinkoa, saamme ehkä heidät toimimaan moraalisesti oikein” Lähde
Niin ikään vuonna 2016 Van Zandt kommentoi musikaali Hamiltonin esiintyjien tempausta vedota USA:n varapresidentti Michael Penceen kesken esityksen. Vaikka Van Zandt painotti olevansa ehdottomasti Pencen ja hänen edustamansa politiikan vastustaja, hän ei kuitenkaan ymmärrä yleisön jäsenen yksilöimistä ja nolaamista esityksen aikana:
"Hamilton made a mistake. Audiences shouldn't have to worry about being blindsided like that. Theater should be sanctuary for Art to speak," Lähde
Pohjois-Carolinaa koskevan kannanoton ja Sun Cityn väliin mahtuu toki myös lukuisia muita kannanottoja ja puheita, joista monet voi käydä jälkikäteen lukemassa Underground Garagen verkkosivuilta. Toukokuun 17. kuluvaa vuotta Van Zandt saa kunnian olla 251. puhuja valmistuville opiskelijoille pidettävässä juhlassa koti-osavaltionsa New Jerseyn Rutgers Universityssa. Puhujat valitaan vuoden kestävällä valintamenettelyllä, jossa sekä opiskelijat, opettajat että muu henkilökunta äänestävät. Samalla hänelle myönnetään taiteiden kunniatohtorin arvonimi. Rutgersin kunniatohtorina van Zandt liittyy esimerkiksi presidentti Barack Obaman, Umberto Econ ja Jon Bon Jovin seuraan.
Vuonna 2016 Rutgersin valmistujaisjuhlien puhujana oli presidentti Barack Obama.
Televisioura
Little Stevenin näyttelijänura alkoi vuonna 1999, kun hänet kiinnitettiin Silvio Danten rooliin sittemmin supersuosioon nousseessa televisiosarjassa ”Sopranos”. Van Zandtilla ei ollut aiempaa kokemusta näyttelijänä, mutta sarjan tuottaja David Chase oli Little Stevenin fani ja halusi tämän sarjaan mukaan:
"He was a big fan of the E-Street Band, and he followed my solo career. But I never thought about acting, never dreamed of it. I didn't have an agent. The call came from out of nowhere. I thought it was a drunk, a joke or the wrong number. It was just Chase's own crazy instinct. His vision. It required an enormous amount of imagination on his part." Lähde.
Van Zandtille tarjottiin aluksi jopa sarjan pääroolia Tony Sopranona, mutta muusikko halusi roolin menevän oikealle ja kokeneemmalle näyttelijälle. Silvio Danten rooli perustui lopulta Van Zandtin itsensä kirjoittamaan novelliin. Harvinaista oli, että myös Van Zandtin vaimo kiinnitettiin sarjaan, ja vielä näyttelemään Silvio Danten vaimoa. Sopranosin päättyessä vuonna 2007 Van Zandt totesi saaneensa tarpeeksi näyttelijän urasta.
Mafiasarjojen ystäville, tässä 40 minuuttia Silvio Danten parhaita pätkiä sarjasta "Sopranos".
Sopranosin ohella Van Zandt oli tietenkin ehtinyt kiertää the E Street Bandin kanssa mutta myös äänittää ”The Hives” yhtyeen tarinan DVD:lle. Lisäksi Van Zandt oli vaimonsa kanssa perustanut vuonna 2006 pienen teatterituotantoyhtiön.
Sopranosin jälkeen Van Zandt esiintyi kuitenkin vielä norjalaisessa saippuaoopperassa (itsenään) sekä näytteli, toimi ohjaajana ja tuotti Netflixin alkuperäissarjan Lilyhammer norjalaisen tuotantoyhtiö NRK:n kanssa. Van Zandt joutui Lilyhammerin kuvausten takia jopa jättämään muutaman the E Street Bandin vuoden 2012 Wrecking Ball - kiertueen konserteista väliin, koska sarjan teosta ja kuvauksista oli sovittu ennen kiertueen sopimista. Lilyhammeria tehtiin kaikkiaan kolme tuotantokautta, jotka ovat kaikki katsottavissa Netflixissä. Sarjan kolmannella tuotantokaudella Van Zandt ensimmäisen kerran ohjasi yksin koko jakson. Kyseiseen jaksoon tuli vielä itse Bruce Springsteen vierailevaksi näyttelijäksi!
Van Zandtin lyhyt haastattelu Lilyhammerin taustoista ja toteutuksesta.
Van Zandtin ja David Chasen yhteistyö jatkui Sopranosin jälkeenkin vuonna 2013 elokuvassa ”Not Fade Away”, jossa Little Steven toimi tuottajana ja musiikillisena johtajana. Elokuva kertoi autotallirockbändin tarinan 1960-luvun puolivälin New Jerseyssä.
Miehen viimeisimpiä projekteja on ollut BANG! – dokumentti 1960-luvun lauluntekijästä Bert Bernsistä. Vaikka nimi on useimmille vieras, Bernsin tuotanto tuskin on. Miehen kirjoittamiin lauluihin kuuluvat mm. sellaiset klassikot kuin ‘Twist And Shout’, ‘Piece Of My Heart’, ja ‘Here Comes The Night’. Van Zandt ja Paul McCartney ovat kampanjoineet Bernsin nimittämiseksi Rock and Roll Hall of Fameen. Van Zandtin käsialaa on myös Bernsistä tehty Broadway-show.
BANG! -traileri.
Lisäksi Little Steven ei kuitenkaan ole ihan vielä valmis heittämään hanskoja tiskiin televisiouran kanssa, sillä vuonna 2016 hän kertoi haastattelussa valmistelevansa jopa kahta eri projektia, joista toista hän rahoittaa ja toinen etenee ”normaaleja reittejä pitkin”. Jäämme siis jännityksellä odottamaan.
Puistoblues 2017
Tämän blogi-sarjan kirjoittaminen on saanut pysähtymään lavalle saapuvan artistin henkeäsalpaavasta urasta ja energiasta. Musiikillisen menestyksen lisäksi vuosien varrelle mahtuu hämmentävän paljon hyväntekeväisyyttä ja ihmisoikeuksien puolesta työskentelyä. Vuoden 2017 blueskansa saa todellisen hemmotteluhetken päästessään kuulemaan maailmanluokan tähden musiikillista ilosanomaa lavalla.
Kuuntelija saattaa samalla muistaa, kuinka valtavasti tämän vuoden pääesiintyjä on omistanut aikaa epäitsekkäälle työlle heikompiosaisten hyväksi. Van Zandt on todennut musiikin olevansa ennen kaikkea tasapuolisuuden ja tasa-arvon luoja:
” ..it is perhaps the only art form where races, classes and genders find common ground”
Teksti: Minna Paasio
Puistobluesin 40-vuotisjuhlakonsertissa Vanhankylänniemessä 1.7.2017 lavalle nousevat Little Stevenin lisäksi kitaravirtuoosi Devon Allman, Delta-bluesin nuoret lähettiläät North Mississippi Allstars, legendaarinen Agents spesiaaliblueskokoonpanossaan, Suomibluesin allstars-kokoonpano SF Blues sekä kovassa kansainvälisessä nosteessa oleva Micke Björklöf & Blue Strip.
Ile Kallio Big Rock Band livenä Blackpoolissa lauantaina 8.4.2017. Showtime klo 23. Liput diggareille vain ovelta talkoopassilla 15 euroa + 3 euron narikkamaksu. Liput ilman talkoopassia ennakkoon 17 € ja ovelta 20 € + 3 euron narikkamaksu. Ennakkoliput Tiketistä.
Ile Kallio Big Rock Band.
Ile Kallio on BRB:n myötä palannut bluesrockin pariin. Hän on yksi suomalaisen rock-historian arvostetuimpia ja tunnetuimpia kitaristeja, joka on urallaan julkaissut kymmeniä albumeja, esiintynyt ympäri maailmaa ja on musiikissaan pystynyt suvereenisti vaihtamaan tyylilajista toiseen. Ile Kallio tunnetaan myös bändiliiderinä, biisintekijänä ja timanttisena esiintyjänä. Tässä blogissa fiilistellään vähän miehen yli 40-vuotista uraa ja käydään läpi miehen tuotoksia uran varrelta.
Ile Kallio Big Rock Band: Right Now (2016)
Hurriganesin Crazy Days
"Musta tuli kusipää vuonna 1975, kun olin 19-vuotias ja palasin Hurriganesiin. Se oli silloin ylivoimainen ykkösbändi tässä maassa. Olin ollut Postissa puolipäiväduunissa, kävin iltaoppikoulua ja tienasin 530 markkaa kuussa, eli mulla ei ollut ikinä rahaa. Ja yhtäkkiä olin stara ja kaikkien lehtien kansissa. Musta tehtiin paperinukkejakin!"
Ile syntyi Oulussa vuonna 1955, mutta muutti jo 1960 Helsinkiin. Teini-iässä nuori kitaristinalku kiinnostui rockista veljensä Peran ja ystävänsä Sami Hurmerinnan kanssa. Ensimmäiset vaikuttajat olivat rockin ja bluesin peruskalliot Rolling Stones, Johnny Winter, Fleetwood Mac, Jimi Hendrix sekä Buddy Guy. Jig Saw -yhtyeessä soittanut Remu Aaltonen lähti kasaamaan"kovan luokan rock-yhtyettä" ja kuuli Janne Ödneriltä (joka oli opettanut Ileä) lupaavasta 16-vuotiaasta kitaristista. Vuonna 1971 teini-ikäinen Kallio liittyi ensimmäistä kertaa Hurriganesiin.
Ensimmäinen vaihe Hurriganesissa jäi loppujen lopuksi lyhyeksi vuonna 1972, kun hän päätti saattaa koulunsa kunniallisesti loppuun. Ile oli myös huomattavasti nuorempi kuin Cisse ja Remu, eikä tuntenut olevansa samalla tasolla muiden kanssa. Kallion korvaajaksi bändiin tuli toinen legendaariseksi muodostunut kitaristi, Albert Järvinen. Ile käytti seuraavat vuodet koulussa, töissä ja satunnaisissa soittohommissa mm. Rauli "Badding" Somerjoen taustayhtyeessä Money.
Vuonna 1975 Remu vihjaili Ilelle, että huikeassa nousussa ollut Hurriganes tarvitsisi uutta kitaristia. Albert oli lähdössä, mutta tässä vaiheessa tämä ei vielä ollut julkista tietoa. Yhden yön nukuttuaan, Ile päätti ottaa haasteen vastaan, vaikka koki haasteen olevan etenkin musiikillisesti suuri, olihan Albert Järvinen yksi Ilen esikuvista Alkoi ennennäkemätön pyöritys. Huikean lahjakas ja näyttävän näköinen kitaristi nousi nopeasti tyttöjen päiväuneksi ja postinkantaja joutui kantamaan säkeittäin fanipostia hissittömän talon kolmenteen kerrokseen. Ilen ensimmäinen levy Hurriganesin kanssa oli vuonna 1975 ilmestynyt "Crazy Days", joka saavutti nopeasti timanttilevyyn oikeuttavan rajan.
Hurriganesin liveveto "Chinatown".
Rock På Hovet 1978
Yhtyeen suosio oli suurimmillaan. Bändi kiersi tiuhaan kotimaasssa ja myös Ruotsissa yhtye rikkoi useana vuotena folkparkenien yleisöennätyksiä. Bändin liveshow oli konstailematon ja suora. Sadat keikat olivat hioneet bändisoiton timanttisen kovaksi, joten bändi oli Suomen kysytyin keikkabändi aina 1970-luvun loppuun saakka. Myös levytysstudiossa bändi piti tiukkaa tahtia. Hot Wheels (1976), Tsugu Way (1977) ja Hanger (1978) saavuttivat kaikki Suomessa kultalevyyn oikeuttavan myynnin. Tämän lisäksi Ilellä oli aikaa levyttää ensimmäinen soololevynsä Irock (1977)
Hurriganesin lyhyt TV-spesiaali. Keikkamateriaali vuodelta 1977, kun bändi oli suosionsa aallonharjalla. Pekka Karhuvaara haastattelee Ile Kalliota.
Vuonna 1977 Hurriganes oli lähempänä maailmanvalloitusta kuin koskaan aiemmin urallaan. Bändille oli sovittu pieni kiertue Lontoossa, jonka jälkeen bändin piti lähteä seuraavana kesänä Status Quon lämmittelijäksi 30 keikan Euroopan kiertueelle. Remu ja Cisse lähtivät kuitenkin takaisin Suomeen kesken kiertueen, ilmeisesti siitä syystä, etteivät konserttien järjestelyt ja bändin vastaanotto olleet odotusten mukaisia.
"En voinut uskoa sitä, ja silloin meni jotain rikki. Se ei vaikuttanut mun työntekoon, mutta se alkoi kaivertaa, kun huomasin, että Cissen ja Remun ambitiovarastot oli käytetty. Tuli fiilis, ettei bändi enää mene mihinkään, ja itselläni oli kuitenkin olo, että koko ajan pitäisi mennä eteenpäin."
Kallio on maininnut haastatteluissa kansainvälisen uran kariutumisen olleen suurin syy siihen, miksi mies lähti suunnittelmaan soolouralle lähtemistä. Suunnitelmat kantautuivat myös Remun korviin ja itsevaltaiseen tyyliinsä pyysi Ileä lähtemään bändistä toukokuussa 1979.
Aika Hurriganesin jälkeen
Kallio ei jäänyt toimettomaksi Hurriganesin jälkeen, vaan vuonna 1979 ilmestyi Pera & The Dogsin esikoislevy "Dogfood", joka musiikkityyli oli Hurriganesiin verrattuna huomattavasti modernimpaa. Pera & The Dogs ei löytänyt markkinoita kansallisesti tai kansainvälisesti ja kahden albumin jälkeen yhtye lopetti toimintansa vuonna 1980.
Sooloura jatkui aktiivisena ja siellä musiikkityyli oli lähempänä Hurriganesia. Levyt "Get Out" (1980) ja "Rock and Stones" (1982) kuullostavat raikkailta tänäkin päivänä. Suuria kaupallisia menestyksiä näistäkään levyistä ei tullut.
Paluu Hurriganesiin, mainosmusiikkia ja suuri rakkaus
Vuonna 1983 Ile palasi vuodeksi Hurriganesiin Janne Louhivuoren tilalle. Ile soitti myös Remun soololevyllä "Message for You". Pestin päätyttyä Ile keskittyi pitkälti tekemään musiikkia TV-mainoksiin ja -ohjelmiin. Esimerkiksi MTV3:n vuosina 1993-2005 käyttämät päätunnussävelmät ovat tiettävästi Ile Kallion sävellyksiä. Kallio on itse sanonut ajan olleen musiikillisesti erittäin opettavaista. "Koskaan ei tiennyt, minkälaista musiikkia milloinkin pyydettiin säveltämään, jolloin tulee kokeiltua montaa erilaista tyylilajia. Se kehittää omaa tyylitajua ja korvaa."
1990 Kallio aloitti yhteistyön Kaija Kärkisen kanssa, joka osallistui Eurovision laulukilpailuun Ilen kappaleella "Hullu yö". Yhteistyö muuttui rakkaudeksi ja tuloksena oli avioliiton lisäksi hedelmällinen musiikillinen yhteistyö. 20 vuoden duetoinnin tuloksena on ollut 12 levyä, joista parhaiten menestyi vuonna 1999 ilmestynyt "Noitavoimaa" -levy,
Kaija Kärkinen ja Ile Kallio: Sade (1995)
Ile Kallio Big Rock Band
"Rumpali Okko Laru soitti mulle ja sanoi, että me ollaan nyt funtsittu, että sun pitää laittaa pystyyn rokkibändi, jossa on torvet. Mä olin vaan, että ai niinkö? Kallio nauraa.
Ei mua tarvinnut lopulta kauheasti houkutella. Elämäni aikana olen päässyt niin harvoin soittamaan torvien kanssa, että se kiinnosti. Torvet tuo tuollaiseen rockmusaan sellaista testosteronista painetta. Heti ekoissa treeneissä mulle valkeni, että tätä mä haluan tehdä."
Rumpali Okko Laru ja vokalisti Patrik Eriksson tekivät vuonna 2013 ehdotuksen ison rock-bändin kasaamisesta. Aika tuntui hyvältä, eikä Kallion tarvinnut montaa sekuntia miettiä vastaustaan. Kallio ja kumppanit kasasivat ympärilleen kahdeksanhenkisen musiikillisen superkokoonpanon, jonka ajatuksena oli vetää rokkia isolla kädellä torvisektion kanssa. Muutos akustispohjaisesta duomusiikista tuntuu suurelta, mutta Neil Youngia ja Bruce Springsteenia diggailevalle Kalliolle muutos ei esikuvien esimerkin jälkeen tuntunut mitenkään eriskummalliselta. Kallio on koko uransa ajan koko ajan laajentanut omaa musiikillista näkemystään uusiin suuntiin ja BRB on luonteva jatko uralle.
Ile Kallio Big Rock Band ja avauslevyn nimikkoraita "Shook Up!" (2015)
Yhtyeen ensimmäinen levy "Shook Up!" täytti odotukset todella isolla ja muhkealla rocksoundillaan. Juurevaan bluesmuottiin tehdyt biisit rullaavat huikean kokoonpanon toimesta eteenpäin ja Kallion kitarointi on edelleen virtuoosimaista, Levy sisältää kolme vanhaa Hurriganes -biisiä, joille Kallion iso kokoonapano antaa nykyaikaisen silauksen.
Ile Kallio Big Rock band ja Hurriganes-klassikko "Hot Wheels" livenä Vaasasta vuodelta 2016.
Yhtyeen toisesta levystä voisin tyytyä lainaamaan smackthejackin erinomaista arvostelua: "Kallion taituruus niin säveltäjänä, sovittajana kuin bändiliiderinäkin on kiistaton. Albumi on ehdoton hankinta perusrokkitoimintaan tykästyneille. Livenä tämä kuulemma rytisee tajuntaan lujaa enkä epäile sitä asiaa sekuntiakaan mä. Nautittavaa menoa kautta linjan."
Luvassa on siis erinomainen ilta monipuolisen musiikin parissa. Luvassa huippukitararokkia isolla soundilla, joka tullee olemaan yksi Blackpoolin tasokkaan keikkakevään kohokohtia.
Puistobluesin 40-vuotisjuhlakonsertissa Vanhankylänniemessä 1.7.2017 lavalle nousevat Little Stevenin lisäksi kitaravirtuoosi Devon Allman, Delta-bluesin nuoret lähettiläät North Mississippi Allstars, legendaarinen Agents spesiaaliblueskokoonpanossaan, Suomibluesin allstars-kokoonpano SF Blues sekä kovassa kansainvälisessä nosteessa oleva Micke Björklöf & Blue Strip.
Tämän vuoden Puistobluesin pääesiintyjäksi saapuva Steven Van Zandt alias Little Steven (tai Miami Steve) on huikean monitulkintainen muusikko, ihmisoikeusaktivisti, näyttelijä, radiojuontaja, tuottaja ja vaikka mitä muuta. Tämän luokan tekijä ansaitsee hieman perusteellisemman tarkastelun ja siksi julkaisemmekin hänestä peräti kolmiosaisen esittelyn. Ensimmäinen osa kertoo Van Zandtin musiikkiuran vaiheista aina 2000-luvulle saakka. Sarjan toisessa osassa keskitymme hänen musiikkiuraansa 2000-luvun alusta tähän päivään ja viimeisessä osassa raotamme ovea Van Zandtin muihin projekteihin musiikkiuran rinnalla.
Osa 2: Työtä muusikkona ja musiikin puolesta
Uusi vuosituhat alkoi Little Stevenillä tutuissa merkeissä the E Street Bandin kanssa kiertueella. Vaikka toiminta Pomon kanssa jatkuikin, kului iso osa Little Stevenin ajasta uusissa kuvioissa underground-musiikin ja radiotyön kanssa. 2000-luvulle kuului kuitenkin myös oman levy-yhtiön perustaminen, musiikkikoulutusta ja tietenkin soittamista lukuisilla the E Street Bandin kiertueilla. Tarkasteltaessa tämän huikean lahjakkaan ja ilmeisen ahkeran musiikkimaailman monitaiturin projekteja 2000-luvulla, tulee kirjoittajalle väkisinkin mieleen, että jostain on löytynyt lisää tunteja vuorokauteen ja päiviä kalenteriin.
Underground ja radio
Heti 2001 Little Steven aloitti kuitenkin uusia kuvioita auttamalla sydäntään lähellä oleville
autotallibändeille useita keikkoja. Vuonna 2002 Little Steven aloitti jo legendaariseksi muodostuneen, ja asialla olevan, Little Steven´s Underground Garage – nimisen radio-ohjelman juontamisen. , Little Steven´s Underground Garage keskittyi aloittelevien tai muuten tuntemattomaksi jääneiden bändien musiikkiin aina 1950-luvulta tähän päivään. Radio-ohjelmasta tuli nopeasti suurmenestys sekä USA:ssa että maailmanlaajuisesti. Suomessa Little Steveniä pääsi kuuntelemaan mm. Radio Helsingin taajuuksilla elokuusta 2008. Lokakuussa 2011 ohjelma nauhoitti 500 show’nsa liveyleisön edessä New Yorkin Times Squaren Hard Rock Cafessa. Vieraita oli mm. Green Daysta, televisiosarjasta Sopranos ja Blondie-yhtyeestä. Videotervehdyksiä tuli useilta tähdiltä, mm Eddie Vedderiltä.
Tuorein Undergroung garage -episodi (numero 781) on kuultavissa täältä:
http://undergroundgarage.com/shows-789-780/show-781-the-week-that-was.html
Samoihin aikoihin Little Steven toimi myös kahden radiokanavan ohjelmajohtajana Sirius
Satelliittiradiossa, jotka kuuluivat jatkuvana lähetyksenä USA:ssa satelliitin välityksellä ja
internetin yli muualle maailmaan. Kanavista toinen, Underground Garage, jatkoi Little Stevenin
oman ohjelman teemaa keskittymällä pieniin ja tuntemattomiin yhtyeisiin. Toinen kanavista, Outlaw Country keskittyi countrymusiikin rajumpaan ja kulmikkaampaan puoleen. Ja kuten Little
Stevenin tyyliin kuuluu, näilläkin kanavilla juontajina toimivat kuuluisuudet, kuten alkuperäinen
Rolling Stonesin manageri ja tuottaja Andrew Loog Oldham ja laulaja ja kitaristi Joan Jett.
Vuonna 2011 the E Street Band menetti yhden perustajajäsenistään, saksofonisti Clarence Clemonsin ja samalla Little Steven yhden pitkäaikaisimmista ystävistään. Van Zandt teki
surutyönsä osana radio-ohjelmaansa omistaen yhden lähetyksen kokonaan Clemonsin uralle ja
musiikille.
Renegade Nation
"It´s a very personal thing...It´s my own taste, my own personality and we´re not pretending otherwise. We´re not doing any marketing surveys. If I dig it, I´m going to try and support it" -Little Steven levy-yhtiönsä toiminta-ajatuksesta.
Musiikin saralle kuuluu myös Renegade Nation mediatalon perustaminen ja levystudio Wicked
Cool Recordsin perustaminen vuonna 2007. Vaikka mies oli kiireinen jo muutenkin, vei levy-yhtiö
hetkeksi kaiken huomion. Kysyttäessä perustamisen syitä, totesi mies vain olleensa tylsistynyt.
Levy-yhtiön missio oli kunnon Rock and Rollin henkiin herättäminen radio-show’n jalanjäljissä
sekä tietenkin Van Zandtin oman makunsa mukaisen musiikin edistäminen.
Ensimmäiset uuden levy-yhtiön julkaisut olivat Little Stevenin suosikkeja Underground Garagen
Yhtiö jatkaa edelleen sekä uusien bändien että kokoelmalevyjen nimellä Little Steven´s
Underground Garage presents The Coolest Songs in the World. Kokoelmalevyt sisältävät
valittuja kappaleita Little Stevenin Underground Garage-ohjelman osiosta "Coolest Song in the
World This Week". Kuuluisimpia yhtiön tallissa aloittaneista bändeistä ovat 2007 kiinnitetty The Launderettes ja Wicked Cool Recordsin tytäryhtiön Lost Cathedralin tallissa oleva Crown of
"I don´t know about you, but I´m not gonna live in a world without great rock & roll" -Little Steven, kun häneltä kysyttiin miksi lasten musiikkikasvatustyö on tärkeää.
Vuonna 2006 Van Zandt perusti voittoa tavoittelemattoman Rock and Roll Forever – säätiön, joka pyrki sekä säilyttämään, että jakamaan musiikin, ja nimenomaan Rock and Rollin, historian ja tarinan sen juurista aina nykypäivään. Säätiön työ pyrki korostamaan rokin kulttuurisia vaikutuksia jokaiseen aikakauteen USA:n ja maailman historiassa.
Osana järjestön työtä, van Zandt järjestää varainkeruutilaisuuksia.
Säätiön ensimmäinen projekti ”Rock and Roll High School”, joka tehtiin yhteistyössä useiden tutkijoiden ja USA:n kansallisen musiikkikasvatussäätiön kanssa, julkaistiin syksyllä 2008 (projektin nimi on muuten tarkoituksella lainattu the Ramonesin samannimiseltä 1979 tehdyltä elokuvalta, jossa itseasiassa räjäytettiin koulu). Projektin tavoitteena oli luoda 40 osainen opetusohjelma musiikkikasvatukseen ala- ja yläkouluihin. Opetusohjelma sisältää tuntisuunnitelmia, opettajien oppaita, DVD:tä, CD:tä ja internet-pohjaisia materiaaleja. Osa projektin menestystarinasta pohjautuu Van Zandtin yhteyksiin musiikkimaailmassa; projektiin ja sen materiaalien tekoon osallistuivat mm. James Hetfield ja Bono. Kaikki projektin materiaali on ilmaista ja saatavilla vapaasti osoitteesta www.teachrock.org.
Nykyään Van Zandt on vähävaraisten ja huonomaineisten alueiden musiikkikasvatukseen panostavan Little Kids Rock – säätiön kunniajäsen ja hänelle myönnettiin Big Man of the Year-palkinto vuonna 2013 työstään lasten rock and rollin parissa säätiön Right to Rock gaalassa.
...ja muutama pikku projekti siinä sivussa
Samaan aikaan, kun levy-yhtiö ja Rock and Roll Forever-säätiön toiminta oli käynnissä, Little Steven kokosi ja ohjasi all-star kokoonpanoa Hank Williams Jr:lle Monday Night Football-ohjelman avajaisiin syyskuussa 2006. Kokoonpanoon kuuluivat mm. Little Richard, Joe Perry Aerosmithistä ja Questlove The Rootsista.
Vuonna 2007 Van Zandt valittiin johtamaan videopeli Rock Bandin musiikkivalintoja, ja hän on jatkanut uuden musiikin valintojen johtajana siitä saakka. Vuonna 2012 Little Steven aloitti Once Upon a Dream - kampanjan the Rascals-yhtyeen paluun puolesta. Kampanja keräsi kaikkiaan yli 120 000 dollaria yhtyeen paluun puolesta ja onnistui tavoitteessaan. Once Upon a Dream -kampanja muuttui show´ksi ja lopulta kiertueeksi. The Rascalsin paluu ei lopulta ollut kovin pitkä, ja kiertueen loppu jouduttiin perumaan sisäisten ristiriitojen takia.
Ja kun alussa mainitsin ylimääräisistä tunneista vuorokaudessa, niin kaiken yllä kuvatun lisäksi Little Steven ehti 2000-luvulla myös kiertää the E Street Bandin kanssa useilla kiertueilla:
The Rising kiertue 2002 - 2004
Vote for Change kiertue 2004
Magic kiertue 2007 - 2008
Working on a Dream kiertue 2009
Wrecking Ball kiertue 2012 - 2014
High Hopes kiertue 2014
Vuonna 2014 the E Street Band ja Little Steven sen jäsenenä otettiin viimein Rock’n and Roll Hall of Famen jäseniksi itse Bruce Springsteenin esittelemänä. Hieman ristiriitaisen asiasta teki se, että Little Steven oli jo vuosia ennen omaa jäsenyyttään esittänyt ja esitellyt useita yhtyeille ja artisteille samaa kunniaa.
Vuodet 2016 ja 2017
Vuonna 2016 Little Steven sekä kiersi the E Street Bandin kanssa yllätyskiertueella, että kasasi uudelleen yhtyeensä Little Steven and the Disciples of Soul soittamaan Lontoossa O2-stadionilla. Yhtyeessä oli uusia jäseniä peräti 14, mukaan lukien saksofonisti Eddie 'Kingfish' Manion. Uudelleen kootun yhtyeen jatkon sanottiin riippuvan täysin yleisön vastaanotosta. Kuten ensi kesän Puistobluesin kokoonpanosta voi päätellä, oli vastaanotto positiivinen ja blueskansa saa nauttia huikean yhtyeen ensimmäisestä kiertueesta sitten 80-luvun.
Lisää mielenkiintoisia kuulumisia Little Steveniltä kuluvana vuonna ovat huhut aiemmin julkaisemattoman, hetken 1980-luvulla toimineen, the Lost Boys yhtyeen albumin julkaisu, sekä uuden materiaalin nauhoittaminen.
Puistobluesia järjestävä Järvenpään Blues-Jazz Diggarit ry järjestää festivaalin lisäksi erilaisia musiikkitapahtumia. Näistä tapahtumista yksi perinteikkäimmistä ovat vuosittain Järvenpää -talolla järjestettävät Levymessut, jotka tänä vuonna järjetetään 26.3.2017 klo 11-16. Puistobluesblogi kävi tapaamassa tämän vuoden levymessujen puuhamiestä Jouni Hyytiäistä. Mistä levymessut saivat alkunsa? Mikä vetää vuodesta toiseen Järvenpää-talon täyteen väkeä? Mikä ihmeen Hifi-kirppis?
Levymessuilta voit myös ostaa oman Puistoblueslippusi erikoisen edulliseen levymessuhintaan! Tule tarkistamaan kuinka paljon säästät!
Myyntipaikkoja on vielä vähän jäljellä, varaa omasi NYT:
Jouni Hyytiäinen, 0400 423 714 /
jouni.hyytiainen(at)metso.com
Jouni Hyytiäinen "työpajassaan".
Jouni Hyytiäiselle tulee ensi vuonna täyteen 30 vuotta Järvenpäässä. Diggareille ja muille järvenpääläisille mies on varmasti tuttu yhdistyksen pitkäaikaisena aktiivijäsenenä. Diggareihin Jouni liittyi vuonna 1999, kun naapurin nurmikolla pitkätukkainen hippilauma maalaili Puistobluesin tienvarsijulisteita vanerilevylle Fleetwood Macin soidessa. "Porukan meininki oli niin hyvä, että rupesi kiinnostamaan mitä porukkaa tämä oikein on." Jouni on nyt toiminut diggareissa 22 vuotta ja vastaa levymessujen lisäksi kesän pääkonsertissa päälavan bändien koordinoinnista.
Levymessut järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1999, joten tapahtuma saavuttaa tänä vuonna täysi-ikäisyyden rajan. "Idean isä oli diggariyhdistyksen perustajajäsen Ari "Affe" Luoma. Muita puuhamiehiä ensimmäisissä levymessuissa olivat Immosen Martti, Jokisen Rauski, Hauta-ahon Jorkki ja Lankisen Heikki. Aika moni näistä on edelleen mukana järjestämässä levymessuja." Jouni muistelee.
Levymessuilla on tarjolla tuhansia levyjä ja kymmeniä myyjiä.
Kuva: Timo Happonen
Levymessut ovat olleet alusta alkaen musadiggareiden ja keräilijöiden kokoontuminen. "Bändejäkin on ollut aika monena vuonna, mutta pääroolissa on ollut alusta alkaen levyt ja harvinaisuuksien etsiminen. Levymessuilla on omanlaisensa tunnelma, kun musiikkidiggarit huuhtovat musiikillisia kultahippuja tuhansien levyjen joukosta." Jouni kertoo. "Viime vuosina kiinnostus messuihin on säilynyt vahvana, mutta musiikkiformaatti on muuttunut. Itsekin yllätyn vuosi toisensa jälkeen, kuinka voimakasta kiinnostus LP-levyihin on tänä päivänä. Samoin C-kaseteista on niiden harvinaisuuden takia tullut haluttuja tuotteita" Jouni kiteyttää messuilla viime vuosina tapahtuneita muutoksia.
Kultahippuja etsiessä kuluu tunti jos toinenkin.
Tänä vuonna Levymessujen uutuutena on Järvenpää-talon ala-aulassa järjestettävät Hifi -messut. "Ideana oli löytää jotain uutta messuille ja kehitimme idean Hifi-kirppiksestä, jonne porukat voivat tulla ostamaan, myymään ja ihmettelemään vanhoja ja uusia hifi-kamoja. Myymään voi tulla yksityiset, käytettyjen HIFI-laitteiden liikkeet, harrastajat tai käytännössä kuka tahansa." Jouni kertoo. "Myyntipaikkoja on vielä saatavilla, joten kannattaa toimia pian jos haluaa päästä kaupoille."
"Putket ovat mahtavan näköisiä, muotokieli on upeaa" Jouni sanoo.
Hifi-kirppiksellä voitaisiin hyvin myös nähdä Jounin itse rakentamia vahvistimia ja kaiuttimia, mutta taitaa olla melko epätodennäköistä. "Olen rakennellut ja korjaillut kaiuttimia ja putkivahvistimia harrastuksenani noin vuodesta 2010 alkaen. Muistan, kun sain ensimmäisen itse rakentamani vehkeen soimaan ja tajusin kuinka järjettömän yksinkertainen laite putkivahvistin on verrattuna transistorivehkeisiin. Rakenteluun jää koukkuun, mutta itse rakentamistani vehkeistä ei malta luopua," Jouni tuskailee. "Ystäville olen muutamia laitteita myynyt, mutta käytännössä rakentelu tapahtuu vain omaksi huviksi. Aika hyvin irroittautuu työstä rakennellessa. Pitää olla tosi skarppina, että johdot menee oikein. Kun 400 V tasavirtaa pyörii, se on laaki ja vainaa" Jouni miettii. "Ja onhan se putkivehkeen soundi ihan eri maailmasta, siinä on sellaista pyöreyttä ja pehmeyttä."
Levymessut ja HIFI-kirppis
Järvenpää-talolla 26.3.2017 klo 11-16, liput 3 euroa.
Myyntipaikkavaraukset:
Jouni Hyytiäinen, 0400 423 714 /
Puistobluesin 40-vuotisjuhlakonsertissa Vanhankylänniemessä 1.7.2017 lavalle nousevat Little Stevenin lisäksi kitaravirtuoosi Devon Allman, Delta-bluesin nuoret lähettiläät North Mississippi Allstars, legendaarinen Agents spesiaaliblueskokoonpanossaan, Suomibluesin allstars-kokoonpano SF Blues sekä kovassa kansainvälisessä nosteessa oleva Micke Björklöf & Blue Strip.
Tämän vuoden Puistobluesin pääesiintyjäksi saapuva Steven Van Zandt alias Little Steven (tai Miami Steve) on huikean monitulkintainen muusikko, ihmisoikeusaktivisti, näyttelijä, radiojuontaja, tuottaja ja vaikka mitä muuta. Tämän luokan tekijä ansaitsee hieman perusteellisemman tarkastelun ja siksi julkaisemmekin hänestä peräti kolmiosaisen esittelyn. Ensimmäinen osa kertoo Van Zandtin musiikkiuran vaiheista aina 2000-luvulle saakka. Sarjan toisessa osassa keskitymme hänen musiikkiuraansa 2000-luvun alusta tähän päivään ja viimeisessä osassa raotamme ovea Van Zandtin muihin projekteihin musiikkiuran rinnalla.
Osa 1: Mistä kaikki sitten alkoi?
"Rock n' roll as a genre is different from pop and hip hop: it is about bands, and that for me suggests brotherhood, family, friendship and community." -Little Steven
Steven Van Zandt syntyi 22.11.1950 Bostonissa Yhdysvalloissa amerikanitalialaiseen perheeseen nimellä Steven Lento. Stevenin ollessa alle kouluikäinen hänen äitinsä meni uudelleen naimisiin, perhe muutti New Jerseyhin ja Steven otti isäpuolensa hollantilaiselta kuulostavan sukunimen. Myöhemmin Van Zandt on sanonut olevansa ”nimestään huolimatta 100 % italialainen” Nuoruusajoilta on peräisin myös syy miehen jo tavaramerkiksi muodostuneiden huivien ja hattujen käyttöön: Van Zandt oli pahassa auto-onnettomuudessa, jossa hän lensi tuulilasin läpi vahingoittaen päänahkansa niin, etteivät hiukset kasva enää joka kohdassa.
1960-luvun puolessa välissä Steven opetteli soittamaan kitaraa ja siitä alkoi elämänmittainen rakkaustarina musiikkiin. Steven ei ollut yksin musiikki-innostuksensa kanssa. Jersey Shoren musiikkipiirit kuhisivat 1960-luvulla ja samoista lähtökohdista ponnisti mm. hänen nuoruudenystävänsä Bruce Springsteen.
Bruce Springsteen and the E Street Band vuonna 1972. Steven van Zandt kuvassa oikealla.
1970-luvulla Steven toimi jo kiertävänä keikkakitaristina ja soitti Springsteenin ensimmäisissä yhtyeissä (Steel Mill 1969-1970 ja the Bruce Springsteen Band 1971). Springsteenin lisäksi Van Zandt teki yhteistyötä The Dovellsin ja Southside Johnnyn ja Asbury Jukesin kanssa. Vuonna 1975 Van Zandt kuitenkin aloitti uudelleen Springsteenin kanssa soittamisen Pomon tunnetuimmassa yhtyeessä the E Street Bandissä.
1980-2000
"The first rule of rock and roll is it's all about live. Then you have to learn a second craft, which is making records. It should go in that order." -Little Steven
Historiankirjat ja top 10 listat kertovat omaa tarinaansa Little Stevenin ja The Bossin yhteistyöstä, mutta erillisen maininnan arvoista on, että 1980-luvulla Van Zandt oli mukana tuottamassa sellaisia rockin klassikkolevyjä kuin The River (1980) ja Born in The U.S.A (1984). Samoihin aikoihin tämä monilahjakkuus jatkoi materiaalin kirjoittamista ja musiikin tuottamista mm. Southside Johnnyn ja Gary "U.S." Bondsin kanssa. Erityisesti vuosi 1982 oli merkittävä Van Zandtin elämässä. Tuolloin hän perusti ensimmäisen kerran bändinsä The Disciples of Soulin ja yhtye julkaisi jo samana vuonna ensimmäinen albuminsa Men Without Women.
Little Steven and the Disciples of Soul: Under the Gun
Toinen merkittävä tapahtuma vuonna 1982 Van Zandtin elämässä oli uudenvuoden aatto, jolloin hän meni naimisiin vaimonsa Maureen Van Zandtin (os.Santoro) kanssa. Ihan tavallisista häistä ei kuitenkaan ollut kyse, sillä Van Zandtin bestmanina toimi Bruce Springsteen, vihkijänä Little Richard ja parille lauloi ”When a man loves a woman”-kappaleen itse Percy Sledge.
Alkuvuodesta 1984 Van Zandt erosi ystävällisissä merkeissä the E Street Bandistä ja keskittyi oman yhtyeensä kanssa työskentelyyn. The Disciples of Soulsin toinen pitkäsoitto Voice of America julkaistiinkin jo 1984 huhtikuussa. Vuonna 1985 Van Zandt keräsi tunnettuja muusikoita, kuten Bob Dylan, Bono ja Springsteen, soittamaan levyllä the Sun City, joka keskittyi vastustamaan Apartheidia Etelä-Afrikassa (tästä lisää juttusarjan kolmannessa osassa). Samana vuonna Van Zandt otti taitelijanimekseen Little Steven osoittaakseen kunnioitusta sekä Little Richardille että Little Walterille.
Little Stevenin haastattelu vuodelta 1985:
Alkuperäinen The Disciples of Souls yhtye hajosi 1987 ja samana vuonna Little Steven julkaisi kolmannen albuminsa nimeltä Freedom- No Compromise. Tuotteliaan muusikon seuraava albumi Revolution julkaistiin jo 1989. Suurimman osan 1990-luvusta Little Stevenillä ei ollut omaa levytyssopimusta mutta hän työskenteli, tuotti ja esiintyi muiden bändien kanssa.
Vuonna 1995 hän liittyi uudelleen the E Street Bandiin, mutta vain Greatest Hits -albumin työstön ja äänittämisen ajaksi. Vuonna 1999 Little Steven julkaisi uuden albumin Born Again Savage ja liittyi jälleen kerran the E Street Bandiin yhtyeen paluukiertueelle. Tämän jälkeen, huolimatta muista projekteistaan, Van Zandt on pysynyt the E Street Bandin jäsenenä.
Little Steven ja Bruce. Kuva Jo Lopez.
Kaikkiaan Van Zandt teki the E Street Bandin kanssa 2000-luvulle mennessä seuraavat kiertueet:
Born to Run kiertueet vuosina 1975-1977
Darkness kiertueet vuosina 1978-1979
The River kiertue vuosina 1980-1981
Reunion kiertue vuosina 1999-2000
2000-luvulle mennessä Van Zandt oli tuottanut ja soittanut huikeassa määrässä albumeja eri artistien ja yhtyeiden kanssa:
Little Steven & Disciples of Soul
Little Steven and the Disciples of Soul: "Forever"
Men Without Women (1982)
Voice of America (1984)
Little Steven
Freedom - No Compromise (1987)
Revolution (1989)
Born Again Savage (1999)
Greatest Hits (1999)
Bruce Springsteen
Bruce Springsteen & The E Street Band: Waitin´ On A Sunny Day -live.
Greetings From Asbury Park, N.J. (1973) – sound effects
Born to Run (1975)
Darkness on the Edge of Town (1978)
The River (1980)
Born in the U.S.A. (1984)
Live/1975-85 (1986)
Greatest Hits (1995)
Blood Brothers (1996)
Tracks (1998)
18 Tracks (1999)
Southside Johnny & The Asbury Jukes
I Don't Want To Go Home (1976)
Live at the Bottom Line (1976)
This Time It's for Real (1977)
Hearts of Stone (1978)
Havin' a Party (1979)
Better Days (1991)
Ronnie Spector & The E Street Band
"Say Goodbye To Hollywood" / "Baby Please Don't Go" (1977)
